Kerro liikkeillä tanssijan

Viime viikon alussa en olisi arvannut kuinka ihanainen viikko oli tuloillaan. Olin rohkea ja menin eräälle ”pop up impro” workshopille, joka järjestettiin koululla arki-iltaisin (Lue lisää täältä: http://popimpro.com/). Minulla oli valtava uteliaisuus tätä kurssia kohtaan, en oikein itsekään tiedä minkä vuoksi. Huhheijaa, onneksi uskalsin ja jaksoin mennä! Workshoppia piti israelilainen Yochai Ginton, joka oli aivan huikea opettaja ja persoona. Gintonin luonteen lempeys ja valoisuus loi turvallisen, keskittyneen ja miellyttävän ilmapiirin improvisaatiokurssille. Olin koko viikon valtavan innoissani kurssista ja todistin jälleen kerran itselleni, kuinka tärkeää tanssi on minulle. Tanssi on osa minua, tarve, tapa ymmärtää, käsitellä ja oppia asioita muun muassa.

Kuva: Heidi Kouva

Kuva: Heidi Kouva

Eräs impro-kurssilaisista kertoi kutakuinkin näin, että tanssiessa hän kokee Jumalan läsnäolon kokonaisvaltaisesti ja joka kerta uudella tavalla. Ihan mahtavasti sanottu, minä koen myös näin. Tanssia voi tutkia ja kokea joka kerta uudella tavalla, ja siksi minusta on tärkeää olla tanssiessa aistit avoinna uusille kokemuksille. Mieletöntä, kuinka liikkeen avulla voi oppia lisää itsestä, muista ihmisistä, ympäristöstä ja Jumalasta. 

Kuva: Heidi Kouva

Kuva: Heidi Kouva

Olen niin mielissäni tästä aiheesta. Koulussa eräällä opintojaksolla luimme Eeva Anttilan kirjoittamaa artikkelia ”Tanssin kosketus”, jossa oli viisaasti kuvailtu tanssin moniulotteisia vaikutuksia. Tässä pieni lainaus tekstistä:

” Liikkuminen ja tanssiminen eivät olekaan pelkästään mielihyvän ja virkistyksen lähteitä eivätkä yksinomaan fyysisen kunnon ja terveyden osatekijöitä. Ne selittävät osaltaan sitä lähes käsinkosketeltavaa mutta vaikeasti sanallistuvaa kokemusta siitä, kuinka tietoa syntyy ihmisen sisällä, oivalluksia ja maailman jäsentymistä tapahtuu toiminnan kautta, melkein itsestään. Liikkeen ja kehon kautta ymmärrys itsestä suhteessa ympäröivään maailmaan jäsentyy, kokemus itsestä vahventuu ja erilaiset näkökulmat avautuvat. Ihminen kohtaa itsensä, toiset ihmiset ja ympäröivän tilan moniulotteisena, yhtä aikaa konkreettisena ja abstraktina. Liikkuessa tunne omasta kehosta vahvenee. Ihminen saa kosketuksen itseensä. Kun ihminen saa kosketuksen itseensä liikkuvan kehonsa kautta, hän kokee voimautumista ja minuuden rakentumista.”

Kiehtovaa muuten, että workshopin opettaja on Israelista. Olin itse vuonna 2013 Israelissa lehtimajajuhlilla tanssimassa, mikä oli minulle life changing experience! Lehtimajajuhlat ovat juuri tällä hetkellä meneillään Jerusalemissa ja näiden Israel-yhteensattumien ansiosta minulla on ollut viime aikoina valtava kaipuu Israeliin. Olen varma, että joku syksy pääsen taas sinne tanssimaan.

Feast of Tabernacles 2013

Jerusalem, vanha kaupunki

Jerusalem

- Jutta

 

  



With your whole body

Ihan mahtavaa on, että koulussa alkoi tällä viikolla normaalit balettitunnit. Viimeksi olen ollut balettitunnilla heinäkuun lopussa Sammatissa kesäkurssilla. Vaikka itse kuinka yrittää pitää kuntoa yllä, on kuitenkin eri asia käydä jonkun muun pitämillä tunneilla. On jollain tapaa innostavaa huomata, kuinka paljon kehitettävää löytyy omasta tekemisestä. Uskon, että jos on halu oppia ja kehittyä, suunta on vain ylöspäin. Jännää nähdä taas mihin suuntaan tuleva lukuvuosi vie ja kasvattaa minua.

Kuva: Mikko-Pekka Karlin

Balettituntien lisäksi minulla on sivulajina alkanut koulussa street tanssi. Aluksi jännitin että kuinka epämukavuusalueelle sitä joutuu, mutta street on älyttömän kivaa, vaikeaa ja rankkaa! Vaikka baletti on minun suosikki, haluan kehittää kokonaisvaltaisesti itseäni ja tanssia koko olemukseni kautta: oli laji mikä tahansa.

Tanssin eilen ystäväni kanssa seurakunnassa. Ilta oli jotenkin todella erityinen ja oli kunnia ja ilo tanssia tätä tanssia yhdessä Riikan kanssa. Tanssi vapauttaa ja vapaus tanssittaa!

Näin sunnuntaina tanssintäyteinen viikko tuntuu vielä koko kehossa. Rest & relax ja huomenna uusin voimin uuteen viikkoon.

- Jutta



Olla kiitollinen

Hauskaa, että edellisen postaukseni mietelmät ovat vaikuttaneet minuun koko viikon ajan. Vaikka viikko on ollut erittäin kiireinen, olen yrittänyt olla elämättä kalenterini kautta. Näin sunnuntaina huomaan, että viikon aikana olen saanut kokea vaikka mitä kivaa. Kyse on todellakin asenteesta! Tällä hetkellä on kiitollinen olo kaikesta mitä saan elämässäni kohdata ja nähdä.

Puuron ja kahvin voimalla päivä käyntiin!

Tällä viikolla olemme luokkakaverini kanssa pohdittu tätä uravalintaa. Kun harrastuksesta tulee ammatti, työ ja vapaa-aika vähän niin kuin yhdistyvät. Tanssi on minulle yhä enemmän sekä työtä, että vapaa-aikaa. Kun tälle alalle ryhtyy, on pakko olla sydän ja intohimo matkassa, muuten en itse ainakaan jaksaisi näin kokonaisvaltaista ammattia. Omia valintoja on hyvä kyseenalaistaa, mutta järjen äänen lisäksi on mielestäni erittäin tärkeää kuunnella sydämen ääntä.

Ystäväni sanoi olevansa aina syksyisin lähempänä Jumalaa. En ole miettinyt asiaa aikaisemmin, mutta syksyssä on jotain valloittavaa. Tapaa uusia ihmisiä, innostuu helposti, tekee heräteostoksia, kaipaa kesää, odottaa tulevaa...Saman aikaisesti on täynnä energiaa ja uupumuksen partaalla. Ehkä ne ovatkin vain tunteet, jotka ovat voimakkaammat syksyisin? En tiedä, mutta Jumala on kuitenkin aina lähellä, vaikka siltä ei tuntuisikaan.

Tällä viikolla Oulussa on ollut OuDance Festival viikko. Olisi aivan parasta, jos tanssi olisi aina paljon näkyvillä katukuvassa. En päässyt tänä vuonna koulun puolesta valitettavasti osallistumaan tanssitunneille, mutta kävin katsomassa muutaman esityksen. Johanna Nuutisen sooloteos "Hatched" oli aivan huikea! Mielenkiintoinen ja intensiivinen teos, jossa oli käytetty voimakkaana tehosteena valoja ja äänimaailmaa. Ja ennen kaikkea Nuutisen tapa ilmaista, tanssia ja olla oli äärettömän voimakasta ja ajatuksia herättävää. Tajusin taas hieman sitä, miksi tanssi kiehtoo minua. 

Mielen ja kehon ravintoa, eating colours.

Sisustusinnostus! Tekisi mieli ostaa kaikenlaista kaunista, mutta valitettavasti muun muassa tämä ihana taulu jäi Askoon.

Paras tapa viettää sunnuntaita. Niin kiitollinen ihmisistä ympärilläni.

I think I am ready for the next week!

- Jutta



Oota mä katon ensin mun kalenterii

Koulu alkoi!  

Onnea on, että tykkää olla koulussa. Pari ensimmäistä viikkoa meillä on balettitunneilla lattiatankoa, joka avaa ja vahvistaa lempeästi kehoa.

Vähemmän onnea on se, että kalenteri alkaa uhkaavasti täyttymään ympäriämpäripyöreistä päivistä ja stressitaso nousemaan. Kun kulkee nenä kiinni kalenterissa ja miettii jatkuvasti mitä pitää tehdä seuraavaksi, kannattaa tehdä smoothiebowl ja keittää teetä.

Mielestäni kiireessä ja stressaamisessa ei ole mitään järkeä. Jos arki menee suorittamiseen ja kalenterin kautta elämiseen, muuttuu elämä tasaisen tappavaksi harmaaksi möykyksi. Jos ainoita hengähdyshetkiä päivänaikana ovat kahvitauko ja iltatee, voi elämänilo kadota ja todellisuus sumentua.

Minulla itselläni on taipumusta juuri näihin asioihin. Jotenkin on niin helppoa ajautua suorituskeskeiseen elämään ja saada kierolla tapaa mielihyvää tehokkuudesta ja suorittamisesta. Siihen tämä yhteiskunta kai vähän painostaakin ja käsittääkseni meitä suorittajia löytyy aika paljon. Mutta täytyyhän asiat hoitaa ja eikö jokainen saa olla juuri sellainen kuin on? 



Kyse on mielestäni mielen asenteesta. Huomaan, että muutun hyvin itsekeskeiseksi, kun alan stressin alla elämään kalenterini kautta. Omat jutut muuttuvat liian tärkeiksi, jolloin sosiaaliset suhteet kärsivät ja oma olemus ahdistaa. Minä ainakin joudun joka päivä kysymään itseltäni, miksi teen jotakin asiaa ja millä motiiveilla. Ja jos olen rehellinen itselleni, joudun päivittäin puhdistamaan mieltäni vääränlaisista asenteista.

Uuden oppiminen on mielestäni ärsyttävän trendikästä, mutta tätä haluan oppia lisää:

Face the Truth, choose the Joy and do it with the right Attitude                                                          #FREEDOM

- Jutta