Huonosti Vartioitu Tyttö

Herään sunnuntaiaamuna viideltä, koska pottuvarpaisiin sattuu, janottaa ja esitysmusiikki soi päässä. Takana on karonkan jälkeiset parin tunnin yöunet ja koulun baletti produktion ”Huonosti Vartioitu Tyttö” esitykset. Oikeastaan takana on raskas, mutta antoisa kevät, johon on mahtunut päiviä ja päiviä. Alla pieniä pipanoita päiväkirjastani tämän ”HVT” matkan ja kevään varrelta.

2. Helmikuuta

Pitäs tehä sitä, tätä ja tota. Päivät menee siellä ja täällä ja joka paikasta tulee uutta informaatiota, jotka pitää sisäistää tai suorittaa. pakko muuttaa asennetta. Tai kannattaa ehkä. Että vain hyväksyisi, vastaanottaisi ja menisi eteenpäin.

10. Helmikuuta

Kaverit on tärkeitä. Että on kavereita ja voi olla oma itsensä. Ei tarvi pelätä epäonnistumista, koska he kuitenkin rakastavat. Saa nauraa sydämen pohjasta ja jutella syvällisiä. Ajatella ääneen.

20. Helmikuuta

Kun mokaa ja ei häpeä. Vau. Tai harmittaa, mutta osaa ajatella: tämä on oppimisen hetki. Kun osaa suhteuttaa asioita tärkeysjärjestykseen. God loves me anyway, always. Dosen’t matter what I’ve done. Kliseistä, mutta totta.

2. Maaliskuuta

Oon ehkä äärirajaihminen. Ajaudun tekemään asiat joko tai. Oiskohan mun hyvä oppia löytämään keskitietä? Ettei tarvis ajatella mustavalkoisesti. Vai tarviiko? Haluisin oppia tunnistamaan paremmin asioita, jotka voin huoletta hyväksyä olevan out of my control.

10. Maaliskuuta

Haluaisin vaan tehä asioita sydän matkassa. Musta tuntuu, että koko ajan vaan haikailen jotakin mitä ei ole olemassakaan. Sellanen mä oon aina vähän ollut. Aina innostumassa ja laittamassa itteäni likoon ja epämukavuusalueelle.

19. Maaliskuuta

Pidän siitä, että ihmiset ovat aitoja ja avoimia, puhuvat rehellisesti miltä tuntuu. Mä tykkään keskittyä ja panostaa. Ahdistun haahuilusta elämäntapana. Pitää olla rajat, jonka sisällä liikkua. Rajat, joita voi kuitenkin vähän muokata.

29. Maaliskuuta

Hän halusi minut minuksi, vaikka kamppailen itseni kanssa. Hän on aina lähellä, vaikka tuntuu että kukaan ei näe. Hän näkee. Kaiken. I want to say thank you. I was lost and you found me. I was dead inside and you breathed into me and you brought these bones to life.

9. Huhtikuuta

Ihana lauantai. Kotihommia ja kouluhommia. Karkkia ja kokkausta. Auringonpaiste. Lepo. Ei ahistusta vaan hyvää mieltä ja luottoa. Ymmärrystä ehkä. Energiaa takaisin.

12. Huhtikuuta

Voihan banaanipannukakku. Kunhan kaikki asiat vaan järjestyis. Kunhan muistais vaan hoitaa oman duuninsa hyvin. Ei saa luovuttaa, antaa periksi. Olla vahva ja luja, avoin ja aina muistaa kelle elän. Historiallista kerrassaan, että huomen aamulla en lähe himasta mihinkään. Vasta iltapäivällä läpäri…

21. Huhtikuuta

Ps. 91: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: Herra on minun turvani ja linnani, Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Enskari päivä. Hyvä päivä. Siunattu päivä. Ja huomenna on jännimistä jännin päivä.

23. Huhtikuuta

Semmosta. HVT ohi. Niin nopeesti. En olis uskonut että tää menee niin nopeesti. Itkettää vähän.

- Jutta  

Vatsalihastreeni

Eli siis nauraminen. Maailman ihanin tunne on nauraa niin kovasti että vatsalihaksiin sattuu. Minulle ehkä on luonteenomaista kulkea hymy huulilla ja huvittua jokaisesta pienestä hupsusta asiasta, mutta kyllä se vain niin on, että ympäristö vaikuttaa paljon siihen onko elämä hauskaa. Koulussa meillä on niin hassun ihana luokka, että saa nauraa makeasti joka tunti jollekin asialle ja kotona kämppisten kanssa on myös omat hervottomat jutut. Olen sitä mieltä, että ilo ei ole älyn tai kehittymisen este. Päinvastoin. Ainakin minulle hymy huulilla eteenpäin meneminen tuo esimerkiksi tanssimiseen tervettä rentoutta ja vapautta. Ei tarvitse pusertaa pakolla ja mieli on kevyt.

Nauraminen ja pienistä asioista iloitseminen voi olla myös keino selviytyä raskaista asioista. Vaikka olisi kuinka lihasjumi ja kova väsymys, nauraminen ja hassut jutut hyvässä seurassa tuovat kummasti puhtia tanssiarjen keskellä. Olen myös huomannut, että nauru ja itku eivät ole kaukana toisistaan. Joskus ei tiedä itkeäkö vai nauraako: hyvänä hetkenä voi itkettää ja huonona naurattaa. Joskus taas nauraa ja itkee yhtä aikaa. Nauru ja itku ovat ilmiöitä, joissa tunteet pääsevät valloilleen ja jotka ilmaisevat sisällä olevaa olotilaa. Useimmille ihmisille nauraminen on luontaisempaa kuin itkeminen. Itkemistä jotenkin pelätään, ehkä ajatellaan, että se on heikkoutta tai tunteiden hallitsemattomuutta (ei kyllä minusta). Itse olen huomannut, että sekä nauramista ja itkemistä voi opetella. Ihan varmasti kaikkia ihmisiä naurattaa ja itkettää joskus, kunhan vain on avoin.

Naurun ja itkun löytämistä kannattaa tulla harjoittelemaan meidän koulun balettiesitykseen ”Huonosti Vartioitu Tyttö”. Se on ehkä maailman hauskin baletti ja uskon, että jokaista katsojaa naurattaa edes jossain vaiheessa esitystä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jopa tanssiessa huvittaa ja naurattaa joka kerta, vaikka esitystä on harjoiteltu jo joulusta asti. Lisätietoa esityksestä löytyy täältä: https://www.facebook.com/events/538394163005073/

Juliste: Jari Haavikko

- Jutta

Rikkoa ehjäksi

Eräs arkinen aamu koulumatkalla havahduin bussissa kuuntelemaan radiosta kuuluvaa laulua. Laulu oli rasittava iskelmärakkauslaulu, jossa laulettiin ”riko minut ehjäksi”.

Miten rikkonutta voi saada enää ehjäksi? Rikkominen on rumaa ja ehjyys kaunista. Ne eivät sovi yhteen, ne ovat vastakohdat! Rikkomista pitää varoa, sillä se tekee kipeää ja saa pahaa aikaa. Eheä elämä puolestaan on tasapainoista ja onnellista.

Mutta mikä on kasvua, mikä on elämää? Olen niin monta kertaa ihan vaikka tällä viikolla huomannut, että en voi millään pitää lankoja käsissäni, en voi hallita täysin elämääni. Mahdollisuuden antaminen murtumiselle ja rikkoutumiselle vapauttaa. Kun tajuaa, että on vapaa päästämään irti omasta haluamisesta, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Jos omat suunnitelmat menevät mönkään, voi elää hyvillä mielin mönkäsuunnitelman kanssa. Kun on avoin rikkoutumiselle, ei tee niin kipeää, ei harmita niin paljon, ei tule ahdistusta. Murtumispisteessä on mahdollisuus huomata kasvua itsessä ja nähdä asioita uudesta perspektiivistä.

Ajatellaan vaikka fyysistä kehittymistä. Lihaksia pitää rasittaa, jotta ne vahvistuvat. Treenin jälkeisinä päivänä voi sattua, sillä lihakset eivät ole ehtineet palautua rasituksesta. Kun treenit alkavat vaikuttaa ja lihakset palautuvat rasituksesta, ne ovat entistä vahvemmat. Joskus itse huomaan että kouluviikon loppupuolella lihakset ovat niin väsyneet, että mietin onko tässä enää mitään järkeä treenata. Väsyttää ja sattuu. Sitten hyvin levätyn viikonlopun jälkeen maanantaina tuntuu kehossa aivan eriltä, ehjältä ja vahvalta.

Teen itselleni helposti sääntöjä elämään. Nautin siitä, kun voin kontrolloida elämääni. Puhelimeni muistiossa on listoja asioista, joita pitää tehdä. Aamulla ennen ensimmäistä tanssituntia lämmittelen ja venyttelen mielelläni pitkään ja hartaasti. Iltaisin pitkät iltavenyttelyt. Arjen rutiinit ovat tietenkin tosi jees, mutta olen huomannut, että en voi koskaan hallita omaa elämääni kontrolloimalla sitä. Tai suunnittelemalla asioita liioin etukäteen. Minulle elämässä on vapauttavinta se, että minä olen/sinä olet tärkeä ja arvokas, murtuneena tai ehjänä.

Herzin biisi "Murtumapiste" on huikea. Kannattaa kuunnella koko biisi.

Tämä on se ainoa elämä, joka meille annettiin. Ja tämä on se ainoa elämä, joka loppuun kulutettiin. Vie minut murtumapisteeseen, uuden elämän risteykseen. Minä tahdon, minä tahdon olla vapaa. Missä kuolema voitettiin, minun velkani murrettiin, viekää minut murtumapisteeseen.

- Jutta