Värejä

Juhannuksena kesää on vielä paljon edessä. Juhannuksena myös tajuan aina, että kesää on harmillisesti kulunut jo kuukausi. Eli siis kannattaa nauttia kesästä tavalla tai toisella, kun sitä vielä on jäljellä. Minun sisäinen haaveilija ja nautiskelija on näin juhannuksen aikaan parhaimmillaan..

Juhannusruokaa tehdessä äidin ja siskon kanssa, juttelimme siitä, mitä odotuksia tälle kesälle itse kullakin on. Omat pohdinnat siinä hetkessä olivat: haluan kokeilla suppausta, käydä Oulun tietomaassa ja syödä jätskiä torilla. Lisäksi odotan kovasti kahden ystäväni häitä (olen viimeksi ollut häissä kun olin tyyliin kaksi vuotias!) ja kahta tulevaa Helsingin reissua.

Kesän aikana olen nauttinut juoksemisesta. Kouluvuoden aikana ehdin/jaksan käydä korkeintaan kerran viikossa hölkkälenkillä, mutta kesällä minun pitää hillitä, jotta jalat eivät kipeydy. Mutta juoksu on tosi kivaa: hölkkälenkit, intervallilenkit, maastojuoksu.. Minusta juostessa parasta on, että ajatukset ja askeleet saavat lentää.

Kesä herättää minussa henkiin monenlaista luovuutta. Tekee mieli maalata, runoilla, ottaa paljon kuvia, pukeutua väreihin, opetella soittamaan pianoa, hakea näyttelijäkouluun, perustaa kahvila, keskustella erilaisten ihmisten kanssa…Lopputulos, järkevyys tai toteutettavuus ei ole ensisijaista, vaan onnea on, kun antaa ajatuksien vallata mielen.

Ihanaa ja jännittävää kesässä on sen värit ja mahdollisuudet. Sade tuoksuu niin raikkaalta, helle lamaannuttaa, ei haittaa vaikka valvoo tai nukkuu liian myöhään.. Kesällä 2016 en tiedä mitä tuleva syksy tuo tullessaan ja vielä vähemmän tiedän missä ensi vuonna olen. Sen tiedän, että haluan mennä sydän ja takki avoinna eteenpäin ja nähdä paljon värejä.

- Jutta

Pakkopullaa?

Maanantai: Pilates harjoitus 1h 40 min

Tiistai: Juoksulenkki 40 min

Keskiviikko: Balettitreeni 90 min

Torstai: Pilates harjoitus 1 h 40 min

Perjantai: Uinti 60min/2 km, lihaskunto 30 min

Lauantai: Balettiharjoitus 90 min, 2 h höntsäfutista

Sunnuntai: Lepopäivä

Lisäksi päivittäinen venyttelysessio, ulkoilua, pyöräilyä, kävelyä…

Minulle lepo ei ole pakkolepoa, vaan enemmänkin mielen lepoa. Tunnen olevani lomalla, kun muun muassa on aikaa nähdä ystäviä, ei tarvitse suorittaa aikatauluja eikä ole kiire tai saa tehdä asioita hetken mielijohteesta. Huomaan olevani levännyt ja latautunut kun nukun pitkiä yöunia, olen energinen, luonnostaan hyvällä mielellä ja muutenkin nautin olostani.

Minulla on luonnostaan tarve liikkua paljon. Olen kiitollinen, että jo pienestä pitäen olen omaksunut tavan liikkua: olen kasvanut ”urheiluperheessä”, joten liikunta on ollut iso osa elämääni lapsuudessa. Minun on edelleen helppo lähteä lenkille tai tehdä lihaskuntoharjoituksia, mutta olen oivaltanut sen, että siitä kannattaa myös nauttia. Tanssin kautta olen löytänyt sisäistä kiinnostusta ja uteliaisuutta liikuntaa, tai itseasiassa liikettä kohtaan ja nykyään tanssi ei ole minulle niinkään urheilusuoritus. Minna Tervamäen sanoin ”Tanssi on ilmaisukeino, ei sanallinen, ei kognitiivinen, joka on hyvin syvällä meissä”. Allekirjoitan!

”Lomaliikuntaan” palatakseni, tärkeää minulle on, että liikunta on vähän tanssin kaltainen kokemus. Ei niinkään suorittamista vaan saan vapaasti valita milloin ja miten liikun. Jos liikunta alkaa tuntumaan lomalla pakkopullalta, tartun näihin ajatuksiini:

- Ei ole pakko. Itse voin valita lähdenkö vaiko enkö. Ylimääräinen lepopäivä siellä täällä ei kaada kokonaisuutta. Kunhan on hyvä olo ja hyvä mieli, se riittää pitkälle. 

- Go with flow. Jos ulkona on nätti keli, on kiva lähteä lenkille. Jos sataa vettä, voi jumpata sisällä tai mennä vaikka uimahalliin. Ja uskalla tarttua fiilikseen tai inspiraatioon. Monesti lähden liikkeelle aamupäivällä: se on loistava startti päivälle. Joskus taas illalla olo tuntuu energisemmältä ja saa tehoja itsestä paremmin irti. 

- Kotijumpat kunniaan! Aina ei tarvitse lähteä liikkumaan minnekään: voi vaihtaa vain rennommat vaatteet ja lihaskuntotreeni on valmis alkamaan. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy vaikka mitä kotitreeniohjeita, varmasti jokaiselle sopiva sellainen. 

- Pyrin totuudenmukaisuuteen siinä mitä teen. Itse pidän pilateksen tyyppisistä lajeista, sillä se perustuu mahdollisimman puhtaaseen suoritukseen kehityksen kannalta. ”Feikki” urheilusuorituksesta voi hetkellisesti saada hyvän mielen, mutta kehityksen kannalta ja elmäntavan vaalimisen kannalta kannattaa keskittyä siihen mitä tekee. 

Tänään on hyvä päivä katsoa asioita uusista näkökulmista.

- Jutta

 Ps. Kun muutin viime syksynä kämppisteni, kahden kaunokaisen, kanssa asumaan yhteen, suurin pelkoni oli pitävätkö he minua ihan friikkinä, koska venyttelen joka ilta. Pelkäsin, että joudun suorittamaan venyttelysessioni aina salassa :D Hih, todellisuudessa meidän asunnossa harva se päivä on kotijumpat käynnissä ja monesti olen saanut venyttelyseuraa iltaisin..

Hei Helsinki

Dear Helsinki, thank you for being so nice to me. Niin kauan kuin muistan, Helsinki on ollut minun lempikaupunkini. Se on tarpeeksi iso, monipuolinen, kaunis, sieltä on helppo kulkea joka paikkaan ja siellä on riittävästi mahdollisuuksia. Helsingistä on aina vähän haikeaa lähteä pois ja haaveeni on, että joku päivä voisin asua Helsingissä.

Neljän päivän Helsingin matkan aikana osallistuin Ballet Finland:n järjestämälle kurssille ”pilateksen hyödyt balettiin”. Pidin kurssista kovasti ja innostuin valtavasti saadessani uusia näkökulmia omaan tanssimiseen. Pilatestunnilla löysin uusia lihaksia ja ymmärsin paremmin mitä aktiivinen rentous tarkoittaa. Balettitunneilla puolestaan keskityimme pilateksessa työstettyihin asioihin. Oli muuten ihanaa tehdä balettitunti heti pilateksen jälkeen, sillä keho oli sisäisesti superlämmin. Balettitunnilla sarjojen liikekieli oli hieman erilainen mihin olin tottunut: tanssillisempi, ”irrottelevampi” ja liikkuvampi. Ensimmäisenä päivänä tuntui, että en osaa mitään, mutta se teki niin hyvää! Olen juuri kaivannut uusia näkökulmia ja lähestymistapoja balettiin, joten oli mahtavaa käydä tällä antoisalla Ballet Finland:n kurssilla.

Onnekseni pääsin myös katsomaan Helsingin kansainvälisiä balettikilpailuja (http://ibchelsinki.fi/). Kävin katsomassa kisojen finaalin ja gaalan. Liput olivat vähän kalliit, mutta kokemuksen arvoiset! Niin uskomattoman upeita tanssijoita ja tansseja, että noin kolmen tunnin istuminen ja katsominen Oopperan katsomossa kului heittämällä. Ja täytyy myös sanoa, että ”Jane Erkko Grand Prix” palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Minulle vaikuttavin kilpailunumero oli kyseisen palkinnon voittajan ja hänen parinsa esittämä nykytanssiteos: http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2016/06/01/helsingin-kansainvalinen-balettikilpailu-2016-finaali-2-helsinki-international

En ole ennen ollut katsomassa balettikilpailuita, eikä se oikeastaan katsojan näkökulmasta eronnut juurikaan ”normaalista” esityksestä. Vaikka jokainen tanssi oli äärimmäisen taidokas, oli yllättävän monessa esityksessä havaittavissa hermostuneisuutta ja kömmähdyksiä. Joku on joskus sanonut, että virhe ei haittaa mitään, mutta se mitä virheen jälkeen tapahtuu, merkitsee paljon. Täydellistä tanssijaa tai tanssia ei ole olemassa, mutta kuka pystyy luomaan täydellisyyden illuusion onkin eri asia. Silloin pienet kömmähdykset eivät näy yleisölle asti. Helsingin Kansainvälisillä balettikilpailuilla oli muuten maailman paras teema tänä vuonna: "Turning every participant into a winner". Toivon todella, että tämä ajatus on saavuttanut jokaisen kilpailuihin osallistujan.

- Jutta