Miksi

En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne blogin puolelle mitään, koska ei vain ole kiinnostanut. Perustin blogin intoa puhkuen ja ajattelin että voin tänne kirjoittaa kaikkia filosofisia pohdintojani ja päivittää coolisti elämäni käänteitä. Enää en ole niin innoissani ja siitä syystä olen kysynyt itseltäni miksi haluan pitää blogia ja miksi minun pitää esitellä sosiaalisessa mediassa itseäni. Miksi?

Reilu viikko sitten katsoin erään tunnetun blogaajan youtube videon, jossa hän kritisoi voimakkaasti sosiaalisen median illuusiota. Hän kertoi lukuisista lavastetuista kuvista ja päivityksistä, jotka eivät olleet todellista elämää. Videon katsominen laittoi myös itseni miettimään miksi minulla on instagram, facebook ja tämä blogi. Missä minä oikeasti elän elämääni todeksi? Mikä on sosiaalisen median osuus elämässäni? Mistä asioista minä oikeasti tykkään ja miksi?

En tiedä onko se tämä pohjolan syksyn pimeys ja yleinen väsymys, jotka laittavat kyseenalaistamaan omaa toimintaa niin paljon. Itsesuojelua väsymykseltä? Kun huomaa omat motiivit tilanteissa ja asioissa, tajuaa paremmin mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä. Toisin sanoen, ketä varten teen asioita elämässäni ja kuka niistä hyötyy?

Tällä hetkellä haluan pitää tämän blogin paikkana, johon voin kirjoittaa ajatuksiani silloin, kun koen siihen tarvetta. En halua ottaa painetta blogin säännöllisestä päivittämisestä, sillä teen tätä kuitenkin myös itseäni varten. Olen kiinnostunut niin monista asioista elämässä, että ihan ahdistaa kun kaikkea ei voi tehdä ja kaikkeen en osaa ryhtyä. Välillä tuntuu, että haahuilee vähän siellä ja täällä, ja tekee sitä ja tätä. Se ei ole välttämättä huono juttu, vaan paremminkin välttämätön hyvä juttu. Joskus täytyy kuitenkin pysähtyä ja miettiä kuka oikeasti on ja mitä tykkää tehdä. Ja siksi kysyn itseltä miksi!

Näitä miksi kysymyksiä olen pohtinut viimeaikoina:

Miksi pysähtyminen on minulle niin vaikeaa? Miksi tanssin? Miksi en tee asioita joita haluaisin tehdä? Miksi vietän aikaani somessa?

- Jutta

Yes please!

Joskus pohdin, mitä tekisin jos en tanssisi. Ehkä minulla olisi oma kahvila, jossa myytäisiin raakakakkuja, smoothieita, hyvää kahvia ja teetä... Kun minulta pienenä kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastasin ”kokki”. Ei hullumpi vastaus, sillä olen pitänyt erityisen paljon ruuanlaitosta ja leivonnasta aina. 

Nykyään on trendikästä syödä terveellistä ruokaa, pipertää terveysherkkuja ja ottaa niistä kuvia. Harrastan tätä itsekin paljon. Tykkään päästää luovuuden valloilleen ja koristella puurolautasta ja smoothiekulhoja ja keksiä ja kokeilla uusia makuyhdistelmiä. Ruoka maistuu mielestäni paremmalta, kun sen eteen on nähnyt vaivaa ja se on laitettu kivasti lautaselle.

Banaani-persikkasmoothie

Kookosmaidosta tehtyä mansikkapehmistä

Banaanipannukakkua, rahkaa, marjoja ja pähkinöitä

Tanssijana täytyy väkisinkin olla tietoinen ruoka-asioista. Fakta on se, että ilman ravitsevaa ruokaa ei jaksa tanssia päivästä toiseen. Ensin on muistettava syödä riittävästi ja riittävän usein ja toisekseen on tärkeää syödä ravitsevaa ruokaa. Itse olen aina ollut kaikkiruokainen ja syönyt perusterveellisesti, mutta suoraan sanottuna viime vuosien aikana olen kiinnittänyt ruuan laatuun enemmän huomiota. Haluan antaa keholleni hyviä rakennusaineita, sillä olo on niin paljon parempi kun syö itselle sopivalla tavalla.

Ruuat, joita olen vähentänyt omassa ruokavaliossani, ovat sokeri (ja herkut ylipäänsä), rasvattomat tuotteet, valkoinen vilja, liha ja pitkälle prosessoidut tuotteet. Ruokavaliooni on tullut enemmän kasvikunnan tuotteita, ei-rasvattomia tuotteita ja pähkinöitä. Pidän myös siitä, että tiedän mitä syön: pyrin koostamaan ruokavalioni puhtaista ja aidoista raaka-aineista. Syön paljon kasvisruokaa, sillä siitä tulee minulle hyvä olo.

Aamupuuroa banaanilla ja mantelilastuilla

Lounassalaattia ravintolassa M6 Dining

Suklaamoussea (avokadoa, banaania, taatelia, kaurakermaa, kaakaota)

En ole mikään ravitsemusasiantuntija, mutta olen kiinnostunut ravitsemuksellisista asioista. Minusta on mielenkiintoista, miten erilaiset ruokatrendit aina valtaavat ihmiset. Itse suhtaudun vähän skeptisesti kaikenlaisiin hurahduksiin, oli kyse sitten ruuasta tai ihan mistä vaan elämän osa-alueesta. Hurahduksissa kun on vaarana, että todellisuus hämärtyy ja jokin asia alkaa hallitsemaan/kahlitsemaan elämää. Minulle itselleni on tärkeintä etsiä asioissa totuutta ja löytää hyvä olo siitä kumpuavasta vapauden tunteesta.

Iltateellä lempikahvilassani, Roosterissa (banaani-kiiviraakakakkua ja lakritsiteetä)

 - Jutta

Keveyden illuusio

Viime viikonloppu meni erittäin rentouttavissa merkeissä, sillä vietin viikonloppulomaa Helsingissä. Pääsuunnitelmana oli käydä katsomassa Kansallisoopperassa baletti ”Onegin” ja luonnollisesti viikonloppuun kuului myös shoppailua ja nautiskelua hyvän ruuan ja seuran parissa.

Iltapäiväkahvit

Väliajalla Oopperalla

Ennen en ole oikein osannut sanoa, mikä on suosikkibalettini, mutta nyt osaan: Oneginista tuli heittämällä lemppari! Teos oli kokonaisuudessaan koskettava, kaunis, henkeäsalpaavan kevyt ja dramaattinen. Istuin toisessa penkkirivissä, josta pystyi läheltä aistimaan tanssijoiden (ja myös muusikoiden) voimakkaan eläytymisen. Baletin tarina tuli voimakkaasti katsojaa lähellä ja itse istuin penkissä lähes koko esityksen ajan kananlihalla ja tippa linssissä. Suomen Kansallisoopperan sivuilla kerrotaan Oneginin juoni lyhykäisyydessään näin:

Puškinin haikea tarina tuodaan näyttämölle tavalla, joka koskettaa yhä uudelleen. Koreografi John Crankon Onegin on yksi 1900-luvun hienoimmista kokoillan baleteista. Baletin musiikillinen maailma on luotu etupäässä Tšaikovskin pianoteoksista.

Tarinassa Tatjana ihastuu Oneginiin, kaiken kokeneeseen maailmanmieheen, jolle nuoren neidon rakkaus on kuitenkin yhdentekevää. Vasta vuosien kuluttua kohdatessaan Tatjanan uudelleen Onegin ymmärtää tehneensä virheen, mutta liian myöhään.

Jo ensimmäisen väliajan alkaessa baletista välittyi päällimmäisenä äärimmäinen keveys, joka oli osaltaan tanssijoiden puvustuksen ansiota (paljon liehuvia, pitkiä helmoja). Mutta ennen kaikkea baletin keveyden illuusion luominen on monen vuoden kovan työn tulosta. Jos mielii tanssimaan oopperan lavalle suuren yleisön edessä, tarvitaan paljon motivaatiota ja rakkautta tanssimista kohtaan, pitkäjänteisyyttä, kivunsietokykyä ja rohkeutta. Ja varmasti vielä muutakin.

Juuri viime viikolla ihan nauratti, kun olo oli aamutunnilla kaikkea muuta kuin kevyt. Joka paikkaan sattui ja päivä oli vielä edessä. Täytyy kai olla jollain tapaa masokisti, jos haluaa tästä ammatin itselle. No pain no game! Itseäni ”ei niin hyvinä päivinä” auttavat jaksamaan ymmärrys kehittymisestä juuri sillä epämukavuusalueella, musiikista nauttiminen tanssiessa, hyvä olo itsensä voittamisen jälkeen, sekä omien tavoitteiden pitäminen kirkkaana mielessä.

Aamun ensimmäinen operaatio

Tänään koulussa muuten alkoi kärkitossuperiodi, jee auts jee! Eli heti ensimmäisenä aamutunnilla laitamme kärkitossut jalkaan ja treenaamme koko tunnin tossut jalassa. Voi olla, että tällä viikolla pitää käydä muutama reissu apteekissa ostamassa varpaille elvytyshoitoa.

- Jutta

 

Kerro liikkeillä tanssijan

Viime viikon alussa en olisi arvannut kuinka ihanainen viikko oli tuloillaan. Olin rohkea ja menin eräälle ”pop up impro” workshopille, joka järjestettiin koululla arki-iltaisin (Lue lisää täältä: http://popimpro.com/). Minulla oli valtava uteliaisuus tätä kurssia kohtaan, en oikein itsekään tiedä minkä vuoksi. Huhheijaa, onneksi uskalsin ja jaksoin mennä! Workshoppia piti israelilainen Yochai Ginton, joka oli aivan huikea opettaja ja persoona. Gintonin luonteen lempeys ja valoisuus loi turvallisen, keskittyneen ja miellyttävän ilmapiirin improvisaatiokurssille. Olin koko viikon valtavan innoissani kurssista ja todistin jälleen kerran itselleni, kuinka tärkeää tanssi on minulle. Tanssi on osa minua, tarve, tapa ymmärtää, käsitellä ja oppia asioita muun muassa.

Kuva: Heidi Kouva

Kuva: Heidi Kouva

Eräs impro-kurssilaisista kertoi kutakuinkin näin, että tanssiessa hän kokee Jumalan läsnäolon kokonaisvaltaisesti ja joka kerta uudella tavalla. Ihan mahtavasti sanottu, minä koen myös näin. Tanssia voi tutkia ja kokea joka kerta uudella tavalla, ja siksi minusta on tärkeää olla tanssiessa aistit avoinna uusille kokemuksille. Mieletöntä, kuinka liikkeen avulla voi oppia lisää itsestä, muista ihmisistä, ympäristöstä ja Jumalasta. 

Kuva: Heidi Kouva

Kuva: Heidi Kouva

Olen niin mielissäni tästä aiheesta. Koulussa eräällä opintojaksolla luimme Eeva Anttilan kirjoittamaa artikkelia ”Tanssin kosketus”, jossa oli viisaasti kuvailtu tanssin moniulotteisia vaikutuksia. Tässä pieni lainaus tekstistä:

” Liikkuminen ja tanssiminen eivät olekaan pelkästään mielihyvän ja virkistyksen lähteitä eivätkä yksinomaan fyysisen kunnon ja terveyden osatekijöitä. Ne selittävät osaltaan sitä lähes käsinkosketeltavaa mutta vaikeasti sanallistuvaa kokemusta siitä, kuinka tietoa syntyy ihmisen sisällä, oivalluksia ja maailman jäsentymistä tapahtuu toiminnan kautta, melkein itsestään. Liikkeen ja kehon kautta ymmärrys itsestä suhteessa ympäröivään maailmaan jäsentyy, kokemus itsestä vahventuu ja erilaiset näkökulmat avautuvat. Ihminen kohtaa itsensä, toiset ihmiset ja ympäröivän tilan moniulotteisena, yhtä aikaa konkreettisena ja abstraktina. Liikkuessa tunne omasta kehosta vahvenee. Ihminen saa kosketuksen itseensä. Kun ihminen saa kosketuksen itseensä liikkuvan kehonsa kautta, hän kokee voimautumista ja minuuden rakentumista.”

Kiehtovaa muuten, että workshopin opettaja on Israelista. Olin itse vuonna 2013 Israelissa lehtimajajuhlilla tanssimassa, mikä oli minulle life changing experience! Lehtimajajuhlat ovat juuri tällä hetkellä meneillään Jerusalemissa ja näiden Israel-yhteensattumien ansiosta minulla on ollut viime aikoina valtava kaipuu Israeliin. Olen varma, että joku syksy pääsen taas sinne tanssimaan.

Feast of Tabernacles 2013

Jerusalem, vanha kaupunki

Jerusalem

- Jutta

 

  



With your whole body

Ihan mahtavaa on, että koulussa alkoi tällä viikolla normaalit balettitunnit. Viimeksi olen ollut balettitunnilla heinäkuun lopussa Sammatissa kesäkurssilla. Vaikka itse kuinka yrittää pitää kuntoa yllä, on kuitenkin eri asia käydä jonkun muun pitämillä tunneilla. On jollain tapaa innostavaa huomata, kuinka paljon kehitettävää löytyy omasta tekemisestä. Uskon, että jos on halu oppia ja kehittyä, suunta on vain ylöspäin. Jännää nähdä taas mihin suuntaan tuleva lukuvuosi vie ja kasvattaa minua.

Kuva: Mikko-Pekka Karlin

Balettituntien lisäksi minulla on sivulajina alkanut koulussa street tanssi. Aluksi jännitin että kuinka epämukavuusalueelle sitä joutuu, mutta street on älyttömän kivaa, vaikeaa ja rankkaa! Vaikka baletti on minun suosikki, haluan kehittää kokonaisvaltaisesti itseäni ja tanssia koko olemukseni kautta: oli laji mikä tahansa.

Tanssin eilen ystäväni kanssa seurakunnassa. Ilta oli jotenkin todella erityinen ja oli kunnia ja ilo tanssia tätä tanssia yhdessä Riikan kanssa. Tanssi vapauttaa ja vapaus tanssittaa!

Näin sunnuntaina tanssintäyteinen viikko tuntuu vielä koko kehossa. Rest & relax ja huomenna uusin voimin uuteen viikkoon.

- Jutta



Olla kiitollinen

Hauskaa, että edellisen postaukseni mietelmät ovat vaikuttaneet minuun koko viikon ajan. Vaikka viikko on ollut erittäin kiireinen, olen yrittänyt olla elämättä kalenterini kautta. Näin sunnuntaina huomaan, että viikon aikana olen saanut kokea vaikka mitä kivaa. Kyse on todellakin asenteesta! Tällä hetkellä on kiitollinen olo kaikesta mitä saan elämässäni kohdata ja nähdä.

Puuron ja kahvin voimalla päivä käyntiin!

Tällä viikolla olemme luokkakaverini kanssa pohdittu tätä uravalintaa. Kun harrastuksesta tulee ammatti, työ ja vapaa-aika vähän niin kuin yhdistyvät. Tanssi on minulle yhä enemmän sekä työtä, että vapaa-aikaa. Kun tälle alalle ryhtyy, on pakko olla sydän ja intohimo matkassa, muuten en itse ainakaan jaksaisi näin kokonaisvaltaista ammattia. Omia valintoja on hyvä kyseenalaistaa, mutta järjen äänen lisäksi on mielestäni erittäin tärkeää kuunnella sydämen ääntä.

Ystäväni sanoi olevansa aina syksyisin lähempänä Jumalaa. En ole miettinyt asiaa aikaisemmin, mutta syksyssä on jotain valloittavaa. Tapaa uusia ihmisiä, innostuu helposti, tekee heräteostoksia, kaipaa kesää, odottaa tulevaa...Saman aikaisesti on täynnä energiaa ja uupumuksen partaalla. Ehkä ne ovatkin vain tunteet, jotka ovat voimakkaammat syksyisin? En tiedä, mutta Jumala on kuitenkin aina lähellä, vaikka siltä ei tuntuisikaan.

Tällä viikolla Oulussa on ollut OuDance Festival viikko. Olisi aivan parasta, jos tanssi olisi aina paljon näkyvillä katukuvassa. En päässyt tänä vuonna koulun puolesta valitettavasti osallistumaan tanssitunneille, mutta kävin katsomassa muutaman esityksen. Johanna Nuutisen sooloteos "Hatched" oli aivan huikea! Mielenkiintoinen ja intensiivinen teos, jossa oli käytetty voimakkaana tehosteena valoja ja äänimaailmaa. Ja ennen kaikkea Nuutisen tapa ilmaista, tanssia ja olla oli äärettömän voimakasta ja ajatuksia herättävää. Tajusin taas hieman sitä, miksi tanssi kiehtoo minua. 

Mielen ja kehon ravintoa, eating colours.

Sisustusinnostus! Tekisi mieli ostaa kaikenlaista kaunista, mutta valitettavasti muun muassa tämä ihana taulu jäi Askoon.

Paras tapa viettää sunnuntaita. Niin kiitollinen ihmisistä ympärilläni.

I think I am ready for the next week!

- Jutta



Oota mä katon ensin mun kalenterii

Koulu alkoi!  

Onnea on, että tykkää olla koulussa. Pari ensimmäistä viikkoa meillä on balettitunneilla lattiatankoa, joka avaa ja vahvistaa lempeästi kehoa.

Vähemmän onnea on se, että kalenteri alkaa uhkaavasti täyttymään ympäriämpäripyöreistä päivistä ja stressitaso nousemaan. Kun kulkee nenä kiinni kalenterissa ja miettii jatkuvasti mitä pitää tehdä seuraavaksi, kannattaa tehdä smoothiebowl ja keittää teetä.

Mielestäni kiireessä ja stressaamisessa ei ole mitään järkeä. Jos arki menee suorittamiseen ja kalenterin kautta elämiseen, muuttuu elämä tasaisen tappavaksi harmaaksi möykyksi. Jos ainoita hengähdyshetkiä päivänaikana ovat kahvitauko ja iltatee, voi elämänilo kadota ja todellisuus sumentua.

Minulla itselläni on taipumusta juuri näihin asioihin. Jotenkin on niin helppoa ajautua suorituskeskeiseen elämään ja saada kierolla tapaa mielihyvää tehokkuudesta ja suorittamisesta. Siihen tämä yhteiskunta kai vähän painostaakin ja käsittääkseni meitä suorittajia löytyy aika paljon. Mutta täytyyhän asiat hoitaa ja eikö jokainen saa olla juuri sellainen kuin on? 



Kyse on mielestäni mielen asenteesta. Huomaan, että muutun hyvin itsekeskeiseksi, kun alan stressin alla elämään kalenterini kautta. Omat jutut muuttuvat liian tärkeiksi, jolloin sosiaaliset suhteet kärsivät ja oma olemus ahdistaa. Minä ainakin joudun joka päivä kysymään itseltäni, miksi teen jotakin asiaa ja millä motiiveilla. Ja jos olen rehellinen itselleni, joudun päivittäin puhdistamaan mieltäni vääränlaisista asenteista.

Uuden oppiminen on mielestäni ärsyttävän trendikästä, mutta tätä haluan oppia lisää:

Face the Truth, choose the Joy and do it with the right Attitude                                                          #FREEDOM

- Jutta

Moi

Unelmat, päämäärät, tavoitteet. Näiden asioiden pohtiminen ääneen ovat olleet minulle hankalia ja jopa ahdistavia. Mitä jos ihmiset pitävät unelmiani tyhminä? Mitä jos päämääräni kuulostavat liian saavuttamattomilta? Mitä jos tavoitteeni eivät ole tavoittelemisen arvoisia? Mitä jos epäonnistun matkalla kohti unelmiani, päämääriäni ja tavoitteitani, enkä koskaan saavuta niitä? Ei oman elämän tulevaisuutta kannata muille ihmisille raottaa, varsinkin jos tulevaisuus on vielä epäselvää itsellekin. Kamalaa, jos ihmiset luulevat minusta jotain mitä en aio olla.

Ajattelin uskaltaa tiedostaa matkaani unelmiani kohti, olla rehellinen itselleni ja aito ihmisille.

Olen tanssija ja tanssinopettajaopiskelija. Tanssin kautta opin, ilmaisen, ymmärrän ja käsittelen asioita. Isoimmat unelmani liittyvät tanssiin. Tanssi on minulle lahja ja olen päättänyt elää lahjaani todeksi, maksoi mitä maksoi. Onneksi lahjat maksetaan etukäteen.

”Tietävätkö ihmiset, kuinka paljon taitelijat, ajattelijat ja muut julkisuudessa työskentelevät ihmiset joutuvat häpeämään? Kaikki esiintyminen, jopa huono ja epärehellinenkin, on tunnustuksellista. Taiteilijoilla ei ole muuta uniformua kuin oma nahkansa.”

      - Antti Nylén

Tanssimuuvien lisäksi minulla on muutakin elämää. Tässä blogissa avaan elämääni, paljastan asioita matkalta kohti unelmiani. 



Kuva: Juha Markku



Kuva: Juha Markku

Ps. Huomenna alkaa minulla kolmas lukuvuosi tanssinopettajan tutkinto-ohjelmassa: the new season begins, hooraaayyy!

- Jutta