Stories from Budapest: Top things of this week

One week behind in Budapest. Lot of new things have happened but keep focusing on good.

Morning ballet classes

Last week I had six ballet classes in the mornings. At classes I mostly concentrated on my stability, flexibility and turn out and tried to get some muscles after summer break. The classes here are more fast-paced than I have used to. So I need to really be awake that I don’t miss the exercises. Also there are professional teachers and many beautiful and talented students in Hungarian Dance Academy who are inspiring me to work hard.

Good Budapest introduction

I’ve been lucky because I’ve got some new friends who have already lived here for few years. They have introduced Budapest to me and told some hints and tips. Köszönöm szépen!

Cafeterias in Budapest

I am person who likes good coffee and nice cafeterias. And there are so many good places where to go in Budapest. Additionally it’s quite cheap to go to coffee (well everything is cheaper here than in Finland). Seems that I’ll spend some time by testing different cafeterias.. Maybe I will soon write the post ”my favorite cafeterias in Budapest”.

Danube international church

Today I found myself in the morning Sunday church service. This place and community was simply my prayer answer.

Tomorrow I will start my school here officially. I think it’s busy and hard week coming. Anyway I am very excited about my studies here. Let's focus on good and have a great week!

- Jutta

Stories from Budapest: Culture shock

Hero's square

Hungarian language, culture, publick transport, new people, different food... And they say Hungary and Finland have some kind of kinship! Three days behind and 114 days left (yes, I have counted). My biggest fear is right now that will I adapt to Hungary and to Hungarian Dance Academy? 

Something positive also. I have really enjoyed the ballet classes here. And I am excited about my coming dance studies in this autumn semester. I will have different kind of dance classes but mostly based on ballet. The school is high-level and the teachers are good. Well, I suppose next four months will be hard but improving for me. 

In addition of ballet classes I have tried to get familiar with the city. Budapest is a big and beautiful city and I can't believe I really live here for next four months. I have also started to study hungarian for myself. Right now I can say only "Jo napot kivanok", "Szia" and "köszönöm". Good start, it's only way up :D

r e s t

Eco Cafe

I think I have to give time for myself. Not three days but maybe three weeks. Fortunately I got good preparation from my school also for the culture shock:

"It is important to take good care of yourself throughout the process: exercise and get plenty of rest, contact home, eat well, talk about your feelings and experiences as well as do things you enjoy with friends and in your new home culture." 

- Jutta 

Stories from Budapest: Door is open

Now it’s the time. Bye bye Finland. See you next time in Christmas!

I am sitting on the bed and thinking where I am going. Well I know I am flying to Budapest tomorrow but for real I have know idea what’s ahead. Right know I have plenty of questions in my head and just hope that I will survive for the next few days.

Ballet classes start on Monday and I officially begin my exchange studies in Hungarian Dance Academy on the 1st of September. First week and half I have morning ballet classes but rest of the days are probably free. Actually I would be happy if I had time just to orientate to school, walk around in the city, make friends, learn new culture…

I am so exited. I hope this will be the best autumn semester ever. I am also afraid. But I trust, everything will be ok. Door is open, just step in.

I challenge myself and try to write in english ”stories from Budapest” during this autumn. Writing english about my experiences and feelings is something new for me. There will be many grammar errors and shorter stories than I would write in finnish, sorry. But I like challenges and really want to improve my english :)

Let’s go and dance hard!

- Jutta

Tunteista kiinni

Kuva: Saara Holappa

Tiedätkö sen tunteen, kun...

...hyppää kesällä ensimmäistä kertaa laiturin päästä ja ei tiedä kuinka kylmää vesi on. 

...katsoo liian jännittävää elokuvaa ja säikkyy jokaista rasahdusta. 

...lapsena joutui koulussa laiskanläksylle ja hävetti kovasti. 

...menee treffeille ja hermostuttaa oma itsensä.

...on juuri menossa lavalle esiintymään ja ei meinaa pysyä paikallaan. 

...on työhaastattelussa ja puhuminen tuntuu epäluontevalta.

Tämmöisiä tuntemuksia olen itsessäni havainnut kuluneen viikon aikana. Kun olen ajatellut miten pärjään Budapestissa, uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten kanssa. Mutta nyt matkalaukku on pakattu, asiat hoidettu ja reitti selvänä. Vaikka ajatukset ja tunteet menisivät vuoristorataa, sunnuntaina lähtee lento ja maanantaina on ensimmäinen balettitunti. 

Olen yrittänyt psyykata itseäni, että pystyn ottamaan tunteistani vallan. Ottaa fiiliksistä kiinni, rutistaa ne paperimassapalloksi ja piilottaa housuntaskuun. Seisoa omana itsenäni, katsoa silmiin, puhua selkeästi, kuunnella ja tehdä. Ei täytesanoja, ei ekstraliikkeitä. Keskittyä olemiseen ja asiaan, ehkä toimintaan. Kuulostaa robottimaiselta, mutta oikeasti toimii jos vaikka jännittää tai hermostuttaa.  

En tarkoita sitä, että tunteet pitäisi tukahduttaa, päinvastoin. Olen huomannut, että läsnäolon tietoinen harjoittaminen (ja täytesanojen/eleiden karsiminen) auttaa tunnistamaan omia tunteita ja reaktioita asioihin. Tunteille ei vain kannata antaa hallintavaltaa. Tunteiden ei kannata määritellä itseä, muita ihmisiä tai tilanteita.

Niin monta helmi hetkeä lipuu monesti ohi, jos tunteet ovat saaneet itsestä vallan. Jos on vaikka liian kova nälkä ja kiukku, saattaa hotkaista herkullisen aterian nauttimatta siitä. Tai jos tapaa uuden ihmisen, voi omalla hermoilulla ja jännitteisyydellä pilata antoisan keskustelun. Tai jos tanssitunnilla keskittyy vain omiin epäonnistuneisiin piruetteihin voi jäädä näkemättä tanssikavereiden onnistumisia..

En itse todellakaan ole mikään tunnemaisteri, itseasiassa minulla juuri on taipumusta elää omien fiiliksien kautta. Ja oikein haalin ja havainnoin muiden toimintatapoja, joilla voisin korvata ”seiso omana itsenäsi” tilanteet. Ehkä se on niin vaikeaa, koska se on loppujen lopuksi niin yksinkertaista: olla oma itsensä. Kun vain osaisi olla se kuka on. Tunteikkaana tai tunteettomana.

- Jutta

Ps. Tarkoitus olisi kirjoitella jotain tarinoita Budapestista syksyn aikana, kunhan sinne ensin kotiudun...

Lähtölaskenta on alkanut

Mistä kirjoittaisin? Siitä, että viikon päästä olen aloittanut koulunkäynnin Budapestissa? Vai siitä, että kesä oli ihana, täynnä huippuja ihmisiä ja kokemuksia? Kirjottaisinko tunteista vai asioista? Pää on täynnä molempia.

Unohdun helposti mietteissäni haaveisiin ja ”voi oispa ihanaa, jos” –ajatuksiin. Mutta sitten kun haaveet ja toiveet alkavat oikeasti toteutua, tekisi sittenkin mieli elää sitä tuttua ja turvallista elämää. Kun on aika ottaa konkreettinen askel unelmia kohti, tekisi mieli mennä peiton alle piiloon ja unohtaa hetkeksi elämän uudet tuulet.

 Olen siis lähdössä alle viikon kuluttua Budapestiin vaihto-opiskelemaan syyslukukaudeksi. En ole ennen ollut niin pitkää aikaa ulkomailla yksin ja näin lähdön lähestyessä on alkanut jännittää ja pelottaa. Haluaisin vain tietää, että tämä on hyvä juttu, minulla on kivaa, opin ja kehityn paljon, enkä halua lähteä jouluna edes pois. Toisaalta pelkään, että siellä on tosi kurjaa, en saa ystäviä, en pidä koulusta ja haluaisin tulla vain takaisin Suomeen. Niin, ehkä se on se että ei voi tietää. Täytyy vaan uskaltaa ja mennä, tuli mitä tuli. Kun sisimmässäni kuitenkin tiedän, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Ja että oikeasti kaikista eniten haluan vaan lähteä.

Mutta niin, kesästä vielä jotain. Tutustuin ja vietin aikaa ihanien ihmisten kanssa, minkä ansiosta Oulusta poismuutto oli suorastaan raastavaa. Ystäväni häät olivat jotain niin kaunista ja koskettavaa, tutustuin sielunsiskoon ja nauroin ja itkin yhtä aikaa kämppikseni kanssa monta kertaa. Maailman haikeinta jättää rakkaat ihmiset ja lähteä, mutta onneksi oikeat ystävät eivät koskaan katoa.. Lisäksi addiktoiduin auringonottoon, kävin liian monta kertaa Valkeassa (oikeasti melkein joka päivä) ja tein asioita, jotka ovat minulle epätyypillisiä (mm. pelasin jalkapalloa, valvoin myöhään ja pidin viikonmittaisen instagram paaston). Voisin jatkaa kesäfiilistelyä aika pitkään, mutta tiivistetysti: kesä 2016 oli erittäin hauska, aurinkoinen, carpediem, tunteikas ja jopa rentouttava. Sopivasti random asioita, lomailua, opiskelua, tanssia ja paljon aurinkoa. 

Tämän viikon ohjelmistossa on pakkausta ja panikointia (eli valmistautumista vaihtoa varten). Näen myös erästä lapsuuden ystävääni ja vietän äitin ja iskän kanssa läksäreitä (eli syödään tortilloita ja kakkua). Aloitan aamuni lattiatankobaletilla ja lopetan päiväni elokuvien katseluun tai lehtien lueskeluun. Lauantaina Helsinkiin ja Sunnuntaina Budapestiin. Heippa Suomi!

- Jutta

Läsnäolon elo

Eilen ensimmäistä kertaa näin syksyn. Se näkyi Oulujoen toisella puolella puiden lehdissä. Huusin mielessäni ei ja jee yhtä aikaa. Tänään myös ensimmäistä kertaa tunsin syksyn: hieman kylmä ja kaihoisa tuuli, vaikka aurinko lämmittää. Elokuun ensimmäinen päivä, syksy tuli virallisesti.

Eilen myös väsynyt matkustaja saapui Ouluun, vielä hetkeksi. Viikko Helsingissä oli erittäin hyvä juttu ja Ballet Finland:n kurssilta käteen jäi monta uutta asiaa. Ihan kuin olisin viikon aikana saanut kourallisen jyväsiä, joista aikanaan kasvaa jotain. Intensiivikurssi oli fyysisesti antoisa ja vähän rankka, mutta myös henkisesti herättelevä. Kun kurssin jälkeen toissapäivänä istuin Kaivopuistossa kalliolla, olisin halunnut jäädä sinne ikuisesti. Ehkä se oli väsymys, ehkä asiat päässäni, mutta yhtäkkiä poskiltani valui krokotiilin kyyneliä. En jaksanut vastustaa, vaikka ympärillä oli paljon ihmisiä, vieressä hypättiin benjihyppyä, aurinko paistoi taivaan täydeltä ja oli äärettömän kaunista.

Viime viikolla opin jotain siitä mitä on olla ihmisten edessä omana itsenä. Olen miettinyt viimeaikoina paljon omia ”suojamekanismeja”. Että millä asioilla tai toimintatavoilla suojaan itseäni, ettei kukaan näkisi millainen olen. Tai yritänkö olla jotain muuta kuin itseni. Jokaisella ihmisellä on sellaisia ”sokeita pisteitä” elämässä, asioita joita tiedostamattaan tekee vältelläkseen jotakin. Olen kauhean utelias etsimään omia sokeita pisteitäni. Joskus huomaan (tai ainakin luulen niin) niitä kylläkin toisissa ihmisissä ja silloin tekisi mieli ravistella tai sanoa liian suoraan miten asiat ovat. Mutta itseä onkin vähän vaikeampi ravistella. Sen sijaan välillä kaipaan olla itselleni mahdollisimman totuudenmukainen ja samalla avoin muita ihmisiä kohtaan. Yrittää vaan olla läsnä.

Läsnäolon rooli ainakin tanssissa on merkittävä. Jos tanssiessa keskittyy läsnäoloon, hetkeen, katsoja ei varmasti jää kylmäksi. Itse ehkä liian paljon kamppailen tanssissa tekniikan kanssa ja turhaudun, kun koskaan en ole tarpeeksi hyvä. Helmeä mielestäni onkin ne hetket, kun oivaltaa joskus että minä tanssin nyt, tämä tuntuu hyvältä, oikealta ja kauniilta. Ja ettei mieti niinkään mitä muut ajattelee, vaan tekee niin kuin itse parhaaksi tuntee. 

- Jutta