En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne blogin puolelle
mitään, koska ei vain ole kiinnostanut. Perustin blogin intoa puhkuen ja
ajattelin että voin tänne kirjoittaa kaikkia filosofisia pohdintojani ja
päivittää coolisti elämäni käänteitä. Enää en ole niin innoissani ja siitä
syystä olen kysynyt itseltäni miksi haluan pitää blogia ja miksi minun pitää
esitellä sosiaalisessa mediassa itseäni. Miksi?
Reilu viikko sitten katsoin erään tunnetun blogaajan youtube
videon, jossa hän kritisoi voimakkaasti sosiaalisen median illuusiota. Hän
kertoi lukuisista lavastetuista kuvista ja päivityksistä, jotka eivät olleet
todellista elämää. Videon katsominen laittoi myös itseni miettimään miksi
minulla on instagram, facebook ja tämä blogi. Missä minä oikeasti elän elämääni
todeksi? Mikä on sosiaalisen median osuus elämässäni? Mistä asioista minä
oikeasti tykkään ja miksi?
En tiedä onko se tämä pohjolan syksyn pimeys ja yleinen
väsymys, jotka laittavat kyseenalaistamaan omaa toimintaa niin paljon. Itsesuojelua
väsymykseltä? Kun huomaa omat motiivit tilanteissa ja asioissa, tajuaa paremmin
mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä. Toisin sanoen, ketä
varten teen asioita elämässäni ja kuka niistä hyötyy?
Tällä hetkellä haluan pitää tämän blogin paikkana, johon
voin kirjoittaa ajatuksiani silloin, kun koen siihen tarvetta. En halua ottaa
painetta blogin säännöllisestä päivittämisestä, sillä teen tätä kuitenkin myös
itseäni varten. Olen kiinnostunut niin monista asioista elämässä, että ihan
ahdistaa kun kaikkea ei voi tehdä ja kaikkeen en osaa ryhtyä. Välillä tuntuu,
että haahuilee vähän siellä ja täällä, ja tekee sitä ja tätä. Se ei ole
välttämättä huono juttu, vaan paremminkin välttämätön hyvä juttu. Joskus täytyy
kuitenkin pysähtyä ja miettiä kuka oikeasti on ja mitä tykkää tehdä. Ja siksi
kysyn itseltä miksi!
Näitä miksi kysymyksiä olen pohtinut viimeaikoina:
Miksi pysähtyminen on minulle niin vaikeaa? Miksi tanssin? Miksi en tee asioita joita haluaisin tehdä? Miksi vietän aikaani somessa?
- Jutta
