Vatsalihastreeni

Eli siis nauraminen. Maailman ihanin tunne on nauraa niin kovasti että vatsalihaksiin sattuu. Minulle ehkä on luonteenomaista kulkea hymy huulilla ja huvittua jokaisesta pienestä hupsusta asiasta, mutta kyllä se vain niin on, että ympäristö vaikuttaa paljon siihen onko elämä hauskaa. Koulussa meillä on niin hassun ihana luokka, että saa nauraa makeasti joka tunti jollekin asialle ja kotona kämppisten kanssa on myös omat hervottomat jutut. Olen sitä mieltä, että ilo ei ole älyn tai kehittymisen este. Päinvastoin. Ainakin minulle hymy huulilla eteenpäin meneminen tuo esimerkiksi tanssimiseen tervettä rentoutta ja vapautta. Ei tarvitse pusertaa pakolla ja mieli on kevyt.

Nauraminen ja pienistä asioista iloitseminen voi olla myös keino selviytyä raskaista asioista. Vaikka olisi kuinka lihasjumi ja kova väsymys, nauraminen ja hassut jutut hyvässä seurassa tuovat kummasti puhtia tanssiarjen keskellä. Olen myös huomannut, että nauru ja itku eivät ole kaukana toisistaan. Joskus ei tiedä itkeäkö vai nauraako: hyvänä hetkenä voi itkettää ja huonona naurattaa. Joskus taas nauraa ja itkee yhtä aikaa. Nauru ja itku ovat ilmiöitä, joissa tunteet pääsevät valloilleen ja jotka ilmaisevat sisällä olevaa olotilaa. Useimmille ihmisille nauraminen on luontaisempaa kuin itkeminen. Itkemistä jotenkin pelätään, ehkä ajatellaan, että se on heikkoutta tai tunteiden hallitsemattomuutta (ei kyllä minusta). Itse olen huomannut, että sekä nauramista ja itkemistä voi opetella. Ihan varmasti kaikkia ihmisiä naurattaa ja itkettää joskus, kunhan vain on avoin.

Naurun ja itkun löytämistä kannattaa tulla harjoittelemaan meidän koulun balettiesitykseen ”Huonosti Vartioitu Tyttö”. Se on ehkä maailman hauskin baletti ja uskon, että jokaista katsojaa naurattaa edes jossain vaiheessa esitystä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jopa tanssiessa huvittaa ja naurattaa joka kerta, vaikka esitystä on harjoiteltu jo joulusta asti. Lisätietoa esityksestä löytyy täältä: https://www.facebook.com/events/538394163005073/

Juliste: Jari Haavikko

- Jutta

Rikkoa ehjäksi

Eräs arkinen aamu koulumatkalla havahduin bussissa kuuntelemaan radiosta kuuluvaa laulua. Laulu oli rasittava iskelmärakkauslaulu, jossa laulettiin ”riko minut ehjäksi”.

Miten rikkonutta voi saada enää ehjäksi? Rikkominen on rumaa ja ehjyys kaunista. Ne eivät sovi yhteen, ne ovat vastakohdat! Rikkomista pitää varoa, sillä se tekee kipeää ja saa pahaa aikaa. Eheä elämä puolestaan on tasapainoista ja onnellista.

Mutta mikä on kasvua, mikä on elämää? Olen niin monta kertaa ihan vaikka tällä viikolla huomannut, että en voi millään pitää lankoja käsissäni, en voi hallita täysin elämääni. Mahdollisuuden antaminen murtumiselle ja rikkoutumiselle vapauttaa. Kun tajuaa, että on vapaa päästämään irti omasta haluamisesta, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Jos omat suunnitelmat menevät mönkään, voi elää hyvillä mielin mönkäsuunnitelman kanssa. Kun on avoin rikkoutumiselle, ei tee niin kipeää, ei harmita niin paljon, ei tule ahdistusta. Murtumispisteessä on mahdollisuus huomata kasvua itsessä ja nähdä asioita uudesta perspektiivistä.

Ajatellaan vaikka fyysistä kehittymistä. Lihaksia pitää rasittaa, jotta ne vahvistuvat. Treenin jälkeisinä päivänä voi sattua, sillä lihakset eivät ole ehtineet palautua rasituksesta. Kun treenit alkavat vaikuttaa ja lihakset palautuvat rasituksesta, ne ovat entistä vahvemmat. Joskus itse huomaan että kouluviikon loppupuolella lihakset ovat niin väsyneet, että mietin onko tässä enää mitään järkeä treenata. Väsyttää ja sattuu. Sitten hyvin levätyn viikonlopun jälkeen maanantaina tuntuu kehossa aivan eriltä, ehjältä ja vahvalta.

Teen itselleni helposti sääntöjä elämään. Nautin siitä, kun voin kontrolloida elämääni. Puhelimeni muistiossa on listoja asioista, joita pitää tehdä. Aamulla ennen ensimmäistä tanssituntia lämmittelen ja venyttelen mielelläni pitkään ja hartaasti. Iltaisin pitkät iltavenyttelyt. Arjen rutiinit ovat tietenkin tosi jees, mutta olen huomannut, että en voi koskaan hallita omaa elämääni kontrolloimalla sitä. Tai suunnittelemalla asioita liioin etukäteen. Minulle elämässä on vapauttavinta se, että minä olen/sinä olet tärkeä ja arvokas, murtuneena tai ehjänä.

Herzin biisi "Murtumapiste" on huikea. Kannattaa kuunnella koko biisi.

Tämä on se ainoa elämä, joka meille annettiin. Ja tämä on se ainoa elämä, joka loppuun kulutettiin. Vie minut murtumapisteeseen, uuden elämän risteykseen. Minä tahdon, minä tahdon olla vapaa. Missä kuolema voitettiin, minun velkani murrettiin, viekää minut murtumapisteeseen.

- Jutta

Dance, eat, sleep, repeat

Arki koulussa on usein fyysisesti rankkaa. Miten sitä jaksaa tanssia koko pitkän päivän, tai oikeastaan viikosta toiseen? Ei sitä jaksaisikaan jos siitä ei pitäisi. Siihen myös tottuu. Mutta oikeasti usein väsyttää kovasti ja siksi koetan pitää hyvää huolta omasta jaksamisesta riittävällä unella, ravitsevalla ruualla ja (jatkuvalla) kehonhuollolla. Näiden ”perusjuttujen” lisäksi saan voimaa seuraavista asioista.

A t t i t u d e

Jokaisen aamun olotila on erilainen. Joskus väsyttää enemmän, joskus vähemmän. Joskus jokin asia ärsyttää jo herätessä, joskus on innokas olo heti aamusta. Olen yrittänyt opetella ottamaan niskaotteen asioista. En päästä tunteita valloilleen vaan huonoina päivinä päätän valita asenteeni: yritän loppuun asti tanssitunneilla, en valita enkä ärsyynnytä muita ihmisiä pessimismillä, kuljen hetkessä enkä stressaa tulevasta…

T h e D i a r y

Kun olen väsynyt, alan liioittelemaan asioita omassa päässäni. Loukkaannun herkästi, ahdistun pienestä, vetäydyn omaan kuoreeni ja piiskaan itseäni työskentelemään enemmän. Joskus tuntuu vaikealta puhua asioista, koska en tiedä itsekään mikä vaivaa. Kirjoitan iltaisin aina päiväkirjaan tuntemuksiani ja ajatuksiani päivästä. Monesti päiväkirjapurkaukset selkiyttävät päätäni ja tuovat suhteellisuudentajua asioihin.

H e a l t h y S n a c k s 

Rankkoina koulupäivinä kulutus on kova ja energiansaanti jää helposti liian pieneksi. Monesti en huomaa nälkää ajoissa ja illalla kotia tultaessa nälkä on niin kova, että syömisen jälkeen vatsa on kipeä. Olisikin tärkeää ennakoida nälkää ja syödä säännöllisesti jotain pientä. Silloin ei tarvitse kerralla syödä niin paljon ja olo on paljon parempi koko päivän ajan. Hedelmää, raakapatukkaa, jogurttia, granolaa, smoothieta, ruisleipää, joskus vähän suklaata. Eat clean, more green!

H o m e 

Vuoden alussa havahduin siihen, että minulla oli koulumoodi päällä koko valveillaoloajan ja tunnistin itsessäni uuden tuntemuksen, ”tanssiähkyn”. Olen ennen ollut sitä mieltä, että tanssi on niin kokonaisvaltainen asia ja mun juttu etten tarvitse lomaa tanssista. Tänä keväänä olen kuitenkin ollut välillä äärirajoilla jaksamisen kanssa ja olen opinnut, että välillä kannatta tietoisesti unohtaa tanssi, haaveilla ihan muita juttuja, levähtää ja tehdä muita itselle mieluisia asioita. Olen tajunnut, että kodin tulisi olla paikka, jossa pystyn erottamaan vapaa-ajan koulusta ja jossa tunnen latautuvani. Minulle on tärkeää että kodissa tuoksuu kodilta, on tarpeeksi siistiä, keittiöstä löytyy aina syötävää ja sisustus on tarpeeksi viihtyisä.

S o m e V s R e a l i t y

Hetken hengähdys ja oma aika puhelinta selaten, instagramissa ja facebookissa roikkuen. Tarvitsen tätä päivittäin, oikeastaan joka toinen tunti, että tiedän mitä S(u)omessa tapahtuu. For real? Kävin viime viikolla siskoni kanssa kahvilla ja hän jotenkin puhkui pirteyttä ja elämää. Hän paastosi Somesta, kertoi kuinka asiat tuntuvat heti eri tavalla merkityksellisiltä ja miten on aikaa nähdä ympärille. Itse todella helposti kaivan puhelimen esiin ja jään selailemaan vaikka ja mitä, mutta oikeasti tiedän että se ei ole latautumisen ja hyvän olon etsimisen avain. Tällä hetkellä minulla on menossa kausi, että yritän vähän vähentää Somen käyttöä. Jos joskus pitää odottaa bussia 10 minuuttia, voin odottaa sitä ilman puhelimen läpräystä. Jos ruokalassa en keskustele koulukavereideni kanssa, en tarvitse facebookin aikajanaa täydentämään lounastaukoani. Jos koulussa on vartin välitunti, minun ei tarvitse tarkistaa puhelinta mahdollisista whatsapp viesteistä vaan voin käyttää ajan valmistautuen seuraavaan tuntiin. Olisi kutkuttava ajatus ymmärtää enemmän todellista elämää ympärilläni ja uskon, että Somessa surffailun vähentäminen voi auttaa kuulemaan ja näkemään paremmin.

Nyt on aika levähtää koulusta ja tanssista, ladata akkuja loppukevättä varten. Hyvää pääsiäistä!

- Jutta

Kevätsiivous

Minun entinen baletinopettaja piti välillä siivouspäiviä. Se tarkoitti sitä, että tunnilla tehtiin pliét ja tendut (siis koko balettitunti) rauhallisesti, ilman koreografisia hienouksia. Sai rauhassa keskittyä joka liikkeeseen kerrallaan ja pyrkiä siinä täydellisyyteen. Keskivartalo kannatettuna, jalat maksimi aukikierrossa, ristirotaatiota hyödyntäen.. Olen ihminen, joka pääsääntöisesti pitää tällaisista siivouspäivistä. Ne tuovat turvallisuuden tunnetta: kokee hallitsevansa hetken asioita ja on hyvä mieli kun tietää mitä tekee ja mitä kohti menee.

Minulla on meneillään elämässä siivousviikko. Hiihtoloma. Lomat ovat siitä hyviä, että ehtii pysähtyä hetkeksi ja tarkastella omaa elämää ikään kuin ulkopuolisena. Viikon aikana olen muun muassa tajunnut, että haluan vähän aikuistua (esimerkiksi ymmärtää jotain veroilmoituksesta ja pankkiasioista, seurata enemmän uutisia ja miettiä suhtautumistani kuluttamiseen). Olen myös tajunnut, että tajuan niin vähän. Olisi niin kiva tietää mitä teen kesällä, pääsenkö vaihto-opiskelemaan ensi syksyksi ja mitä sitten kun valmistun vuoden päästä… 

L O M A 

Kun ulkona vuorotellen aurinko paistaa ja lumet sulaa, sataa räntää ja on – 20 astetta pakkasta, tajuaa että on kevät ja jonkin uuden aika. Tekee mieli katsoa tulevaisuuteen ja miettiä mitä sydän haluaa. Ehkä sanoa ”hei hei” joillekin asioille ja ”tervetuloa, hauska tutustua” joillekin asioille. Suhen uuden albumin biisi "Olet Jumala" on puhutellut ja soinut päässäni tyyliin siitä asti kun ensimmäisen kerran sen kuulin. Sanat kertovat täydellisesti mitä olen mietiskellyt tämän talven aikana. 

- Jutta

Miksi

En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne blogin puolelle mitään, koska ei vain ole kiinnostanut. Perustin blogin intoa puhkuen ja ajattelin että voin tänne kirjoittaa kaikkia filosofisia pohdintojani ja päivittää coolisti elämäni käänteitä. Enää en ole niin innoissani ja siitä syystä olen kysynyt itseltäni miksi haluan pitää blogia ja miksi minun pitää esitellä sosiaalisessa mediassa itseäni. Miksi?

Reilu viikko sitten katsoin erään tunnetun blogaajan youtube videon, jossa hän kritisoi voimakkaasti sosiaalisen median illuusiota. Hän kertoi lukuisista lavastetuista kuvista ja päivityksistä, jotka eivät olleet todellista elämää. Videon katsominen laittoi myös itseni miettimään miksi minulla on instagram, facebook ja tämä blogi. Missä minä oikeasti elän elämääni todeksi? Mikä on sosiaalisen median osuus elämässäni? Mistä asioista minä oikeasti tykkään ja miksi?

En tiedä onko se tämä pohjolan syksyn pimeys ja yleinen väsymys, jotka laittavat kyseenalaistamaan omaa toimintaa niin paljon. Itsesuojelua väsymykseltä? Kun huomaa omat motiivit tilanteissa ja asioissa, tajuaa paremmin mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä. Toisin sanoen, ketä varten teen asioita elämässäni ja kuka niistä hyötyy?

Tällä hetkellä haluan pitää tämän blogin paikkana, johon voin kirjoittaa ajatuksiani silloin, kun koen siihen tarvetta. En halua ottaa painetta blogin säännöllisestä päivittämisestä, sillä teen tätä kuitenkin myös itseäni varten. Olen kiinnostunut niin monista asioista elämässä, että ihan ahdistaa kun kaikkea ei voi tehdä ja kaikkeen en osaa ryhtyä. Välillä tuntuu, että haahuilee vähän siellä ja täällä, ja tekee sitä ja tätä. Se ei ole välttämättä huono juttu, vaan paremminkin välttämätön hyvä juttu. Joskus täytyy kuitenkin pysähtyä ja miettiä kuka oikeasti on ja mitä tykkää tehdä. Ja siksi kysyn itseltä miksi!

Näitä miksi kysymyksiä olen pohtinut viimeaikoina:

Miksi pysähtyminen on minulle niin vaikeaa? Miksi tanssin? Miksi en tee asioita joita haluaisin tehdä? Miksi vietän aikaani somessa?

- Jutta

Yes please!

Joskus pohdin, mitä tekisin jos en tanssisi. Ehkä minulla olisi oma kahvila, jossa myytäisiin raakakakkuja, smoothieita, hyvää kahvia ja teetä... Kun minulta pienenä kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastasin ”kokki”. Ei hullumpi vastaus, sillä olen pitänyt erityisen paljon ruuanlaitosta ja leivonnasta aina. 

Nykyään on trendikästä syödä terveellistä ruokaa, pipertää terveysherkkuja ja ottaa niistä kuvia. Harrastan tätä itsekin paljon. Tykkään päästää luovuuden valloilleen ja koristella puurolautasta ja smoothiekulhoja ja keksiä ja kokeilla uusia makuyhdistelmiä. Ruoka maistuu mielestäni paremmalta, kun sen eteen on nähnyt vaivaa ja se on laitettu kivasti lautaselle.

Banaani-persikkasmoothie

Kookosmaidosta tehtyä mansikkapehmistä

Banaanipannukakkua, rahkaa, marjoja ja pähkinöitä

Tanssijana täytyy väkisinkin olla tietoinen ruoka-asioista. Fakta on se, että ilman ravitsevaa ruokaa ei jaksa tanssia päivästä toiseen. Ensin on muistettava syödä riittävästi ja riittävän usein ja toisekseen on tärkeää syödä ravitsevaa ruokaa. Itse olen aina ollut kaikkiruokainen ja syönyt perusterveellisesti, mutta suoraan sanottuna viime vuosien aikana olen kiinnittänyt ruuan laatuun enemmän huomiota. Haluan antaa keholleni hyviä rakennusaineita, sillä olo on niin paljon parempi kun syö itselle sopivalla tavalla.

Ruuat, joita olen vähentänyt omassa ruokavaliossani, ovat sokeri (ja herkut ylipäänsä), rasvattomat tuotteet, valkoinen vilja, liha ja pitkälle prosessoidut tuotteet. Ruokavaliooni on tullut enemmän kasvikunnan tuotteita, ei-rasvattomia tuotteita ja pähkinöitä. Pidän myös siitä, että tiedän mitä syön: pyrin koostamaan ruokavalioni puhtaista ja aidoista raaka-aineista. Syön paljon kasvisruokaa, sillä siitä tulee minulle hyvä olo.

Aamupuuroa banaanilla ja mantelilastuilla

Lounassalaattia ravintolassa M6 Dining

Suklaamoussea (avokadoa, banaania, taatelia, kaurakermaa, kaakaota)

En ole mikään ravitsemusasiantuntija, mutta olen kiinnostunut ravitsemuksellisista asioista. Minusta on mielenkiintoista, miten erilaiset ruokatrendit aina valtaavat ihmiset. Itse suhtaudun vähän skeptisesti kaikenlaisiin hurahduksiin, oli kyse sitten ruuasta tai ihan mistä vaan elämän osa-alueesta. Hurahduksissa kun on vaarana, että todellisuus hämärtyy ja jokin asia alkaa hallitsemaan/kahlitsemaan elämää. Minulle itselleni on tärkeintä etsiä asioissa totuutta ja löytää hyvä olo siitä kumpuavasta vapauden tunteesta.

Iltateellä lempikahvilassani, Roosterissa (banaani-kiiviraakakakkua ja lakritsiteetä)

 - Jutta

Keveyden illuusio

Viime viikonloppu meni erittäin rentouttavissa merkeissä, sillä vietin viikonloppulomaa Helsingissä. Pääsuunnitelmana oli käydä katsomassa Kansallisoopperassa baletti ”Onegin” ja luonnollisesti viikonloppuun kuului myös shoppailua ja nautiskelua hyvän ruuan ja seuran parissa.

Iltapäiväkahvit

Väliajalla Oopperalla

Ennen en ole oikein osannut sanoa, mikä on suosikkibalettini, mutta nyt osaan: Oneginista tuli heittämällä lemppari! Teos oli kokonaisuudessaan koskettava, kaunis, henkeäsalpaavan kevyt ja dramaattinen. Istuin toisessa penkkirivissä, josta pystyi läheltä aistimaan tanssijoiden (ja myös muusikoiden) voimakkaan eläytymisen. Baletin tarina tuli voimakkaasti katsojaa lähellä ja itse istuin penkissä lähes koko esityksen ajan kananlihalla ja tippa linssissä. Suomen Kansallisoopperan sivuilla kerrotaan Oneginin juoni lyhykäisyydessään näin:

Puškinin haikea tarina tuodaan näyttämölle tavalla, joka koskettaa yhä uudelleen. Koreografi John Crankon Onegin on yksi 1900-luvun hienoimmista kokoillan baleteista. Baletin musiikillinen maailma on luotu etupäässä Tšaikovskin pianoteoksista.

Tarinassa Tatjana ihastuu Oneginiin, kaiken kokeneeseen maailmanmieheen, jolle nuoren neidon rakkaus on kuitenkin yhdentekevää. Vasta vuosien kuluttua kohdatessaan Tatjanan uudelleen Onegin ymmärtää tehneensä virheen, mutta liian myöhään.

Jo ensimmäisen väliajan alkaessa baletista välittyi päällimmäisenä äärimmäinen keveys, joka oli osaltaan tanssijoiden puvustuksen ansiota (paljon liehuvia, pitkiä helmoja). Mutta ennen kaikkea baletin keveyden illuusion luominen on monen vuoden kovan työn tulosta. Jos mielii tanssimaan oopperan lavalle suuren yleisön edessä, tarvitaan paljon motivaatiota ja rakkautta tanssimista kohtaan, pitkäjänteisyyttä, kivunsietokykyä ja rohkeutta. Ja varmasti vielä muutakin.

Juuri viime viikolla ihan nauratti, kun olo oli aamutunnilla kaikkea muuta kuin kevyt. Joka paikkaan sattui ja päivä oli vielä edessä. Täytyy kai olla jollain tapaa masokisti, jos haluaa tästä ammatin itselle. No pain no game! Itseäni ”ei niin hyvinä päivinä” auttavat jaksamaan ymmärrys kehittymisestä juuri sillä epämukavuusalueella, musiikista nauttiminen tanssiessa, hyvä olo itsensä voittamisen jälkeen, sekä omien tavoitteiden pitäminen kirkkaana mielessä.

Aamun ensimmäinen operaatio

Tänään koulussa muuten alkoi kärkitossuperiodi, jee auts jee! Eli heti ensimmäisenä aamutunnilla laitamme kärkitossut jalkaan ja treenaamme koko tunnin tossut jalassa. Voi olla, että tällä viikolla pitää käydä muutama reissu apteekissa ostamassa varpaille elvytyshoitoa.

- Jutta