Rikkoa ehjäksi

Eräs arkinen aamu koulumatkalla havahduin bussissa kuuntelemaan radiosta kuuluvaa laulua. Laulu oli rasittava iskelmärakkauslaulu, jossa laulettiin ”riko minut ehjäksi”.

Miten rikkonutta voi saada enää ehjäksi? Rikkominen on rumaa ja ehjyys kaunista. Ne eivät sovi yhteen, ne ovat vastakohdat! Rikkomista pitää varoa, sillä se tekee kipeää ja saa pahaa aikaa. Eheä elämä puolestaan on tasapainoista ja onnellista.

Mutta mikä on kasvua, mikä on elämää? Olen niin monta kertaa ihan vaikka tällä viikolla huomannut, että en voi millään pitää lankoja käsissäni, en voi hallita täysin elämääni. Mahdollisuuden antaminen murtumiselle ja rikkoutumiselle vapauttaa. Kun tajuaa, että on vapaa päästämään irti omasta haluamisesta, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Jos omat suunnitelmat menevät mönkään, voi elää hyvillä mielin mönkäsuunnitelman kanssa. Kun on avoin rikkoutumiselle, ei tee niin kipeää, ei harmita niin paljon, ei tule ahdistusta. Murtumispisteessä on mahdollisuus huomata kasvua itsessä ja nähdä asioita uudesta perspektiivistä.

Ajatellaan vaikka fyysistä kehittymistä. Lihaksia pitää rasittaa, jotta ne vahvistuvat. Treenin jälkeisinä päivänä voi sattua, sillä lihakset eivät ole ehtineet palautua rasituksesta. Kun treenit alkavat vaikuttaa ja lihakset palautuvat rasituksesta, ne ovat entistä vahvemmat. Joskus itse huomaan että kouluviikon loppupuolella lihakset ovat niin väsyneet, että mietin onko tässä enää mitään järkeä treenata. Väsyttää ja sattuu. Sitten hyvin levätyn viikonlopun jälkeen maanantaina tuntuu kehossa aivan eriltä, ehjältä ja vahvalta.

Teen itselleni helposti sääntöjä elämään. Nautin siitä, kun voin kontrolloida elämääni. Puhelimeni muistiossa on listoja asioista, joita pitää tehdä. Aamulla ennen ensimmäistä tanssituntia lämmittelen ja venyttelen mielelläni pitkään ja hartaasti. Iltaisin pitkät iltavenyttelyt. Arjen rutiinit ovat tietenkin tosi jees, mutta olen huomannut, että en voi koskaan hallita omaa elämääni kontrolloimalla sitä. Tai suunnittelemalla asioita liioin etukäteen. Minulle elämässä on vapauttavinta se, että minä olen/sinä olet tärkeä ja arvokas, murtuneena tai ehjänä.

Herzin biisi "Murtumapiste" on huikea. Kannattaa kuunnella koko biisi.

Tämä on se ainoa elämä, joka meille annettiin. Ja tämä on se ainoa elämä, joka loppuun kulutettiin. Vie minut murtumapisteeseen, uuden elämän risteykseen. Minä tahdon, minä tahdon olla vapaa. Missä kuolema voitettiin, minun velkani murrettiin, viekää minut murtumapisteeseen.

- Jutta