Keveyden illuusio

Viime viikonloppu meni erittäin rentouttavissa merkeissä, sillä vietin viikonloppulomaa Helsingissä. Pääsuunnitelmana oli käydä katsomassa Kansallisoopperassa baletti ”Onegin” ja luonnollisesti viikonloppuun kuului myös shoppailua ja nautiskelua hyvän ruuan ja seuran parissa.

Iltapäiväkahvit

Väliajalla Oopperalla

Ennen en ole oikein osannut sanoa, mikä on suosikkibalettini, mutta nyt osaan: Oneginista tuli heittämällä lemppari! Teos oli kokonaisuudessaan koskettava, kaunis, henkeäsalpaavan kevyt ja dramaattinen. Istuin toisessa penkkirivissä, josta pystyi läheltä aistimaan tanssijoiden (ja myös muusikoiden) voimakkaan eläytymisen. Baletin tarina tuli voimakkaasti katsojaa lähellä ja itse istuin penkissä lähes koko esityksen ajan kananlihalla ja tippa linssissä. Suomen Kansallisoopperan sivuilla kerrotaan Oneginin juoni lyhykäisyydessään näin:

Puškinin haikea tarina tuodaan näyttämölle tavalla, joka koskettaa yhä uudelleen. Koreografi John Crankon Onegin on yksi 1900-luvun hienoimmista kokoillan baleteista. Baletin musiikillinen maailma on luotu etupäässä Tšaikovskin pianoteoksista.

Tarinassa Tatjana ihastuu Oneginiin, kaiken kokeneeseen maailmanmieheen, jolle nuoren neidon rakkaus on kuitenkin yhdentekevää. Vasta vuosien kuluttua kohdatessaan Tatjanan uudelleen Onegin ymmärtää tehneensä virheen, mutta liian myöhään.

Jo ensimmäisen väliajan alkaessa baletista välittyi päällimmäisenä äärimmäinen keveys, joka oli osaltaan tanssijoiden puvustuksen ansiota (paljon liehuvia, pitkiä helmoja). Mutta ennen kaikkea baletin keveyden illuusion luominen on monen vuoden kovan työn tulosta. Jos mielii tanssimaan oopperan lavalle suuren yleisön edessä, tarvitaan paljon motivaatiota ja rakkautta tanssimista kohtaan, pitkäjänteisyyttä, kivunsietokykyä ja rohkeutta. Ja varmasti vielä muutakin.

Juuri viime viikolla ihan nauratti, kun olo oli aamutunnilla kaikkea muuta kuin kevyt. Joka paikkaan sattui ja päivä oli vielä edessä. Täytyy kai olla jollain tapaa masokisti, jos haluaa tästä ammatin itselle. No pain no game! Itseäni ”ei niin hyvinä päivinä” auttavat jaksamaan ymmärrys kehittymisestä juuri sillä epämukavuusalueella, musiikista nauttiminen tanssiessa, hyvä olo itsensä voittamisen jälkeen, sekä omien tavoitteiden pitäminen kirkkaana mielessä.

Aamun ensimmäinen operaatio

Tänään koulussa muuten alkoi kärkitossuperiodi, jee auts jee! Eli heti ensimmäisenä aamutunnilla laitamme kärkitossut jalkaan ja treenaamme koko tunnin tossut jalassa. Voi olla, että tällä viikolla pitää käydä muutama reissu apteekissa ostamassa varpaille elvytyshoitoa.

- Jutta