Eilen ensimmäistä kertaa näin syksyn. Se näkyi Oulujoen
toisella puolella puiden lehdissä. Huusin mielessäni ei ja jee yhtä aikaa. Tänään
myös ensimmäistä kertaa tunsin syksyn: hieman kylmä ja kaihoisa tuuli, vaikka
aurinko lämmittää. Elokuun ensimmäinen päivä, syksy tuli virallisesti.
Eilen myös väsynyt matkustaja saapui Ouluun, vielä hetkeksi.
Viikko Helsingissä oli erittäin hyvä juttu ja Ballet Finland:n kurssilta käteen
jäi monta uutta asiaa. Ihan kuin olisin viikon aikana saanut kourallisen jyväsiä,
joista aikanaan kasvaa jotain. Intensiivikurssi oli fyysisesti antoisa ja vähän
rankka, mutta myös henkisesti herättelevä. Kun kurssin jälkeen toissapäivänä
istuin Kaivopuistossa kalliolla, olisin halunnut jäädä sinne ikuisesti. Ehkä se
oli väsymys, ehkä asiat päässäni, mutta yhtäkkiä poskiltani valui krokotiilin
kyyneliä. En jaksanut vastustaa, vaikka ympärillä oli paljon ihmisiä, vieressä
hypättiin benjihyppyä, aurinko paistoi taivaan täydeltä ja oli äärettömän
kaunista.
Viime viikolla opin jotain siitä mitä on olla ihmisten
edessä omana itsenä. Olen miettinyt viimeaikoina paljon omia ”suojamekanismeja”.
Että millä asioilla tai toimintatavoilla suojaan itseäni, ettei kukaan näkisi
millainen olen. Tai yritänkö olla jotain muuta kuin itseni. Jokaisella
ihmisellä on sellaisia ”sokeita pisteitä” elämässä, asioita joita
tiedostamattaan tekee vältelläkseen jotakin. Olen kauhean utelias etsimään omia
sokeita pisteitäni. Joskus huomaan (tai ainakin luulen niin) niitä kylläkin
toisissa ihmisissä ja silloin tekisi mieli ravistella tai sanoa liian suoraan
miten asiat ovat. Mutta itseä onkin vähän vaikeampi ravistella. Sen sijaan välillä
kaipaan olla itselleni mahdollisimman totuudenmukainen ja samalla avoin muita
ihmisiä kohtaan. Yrittää vaan olla läsnä.
Läsnäolon rooli ainakin tanssissa on merkittävä. Jos tanssiessa
keskittyy läsnäoloon, hetkeen, katsoja ei varmasti jää kylmäksi. Itse ehkä
liian paljon kamppailen tanssissa tekniikan kanssa ja turhaudun, kun koskaan en
ole tarpeeksi hyvä. Helmeä mielestäni onkin ne hetket, kun oivaltaa joskus että
minä tanssin nyt, tämä tuntuu hyvältä, oikealta ja kauniilta. Ja ettei mieti
niinkään mitä muut ajattelee, vaan tekee niin kuin itse parhaaksi tuntee.
- Jutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti