Viimeiset pari viikkoa ovat todella hurahtaneet Oulussa.
Miten kahteen heinäkuiseen viikkoon onkin mahtunut niin paljon tapahtumia,
ihmisiä ja tunteita! Huhheijaa.. Eilen olikin sitten sellainen päivä, että äiti
ja iskä tulivat hakemaan jo osan tavaroista pois Oulusta, nyyh. Haikeuksien
haikeus jättää pian ison välimatkan päähän kaikki rakkaat ystävät.
Vaikka lähteminen on aina surullista, sisimmässäni tiedän,
että on aika mennä eteenpäin. Ottaa pieni irtiotto, itsenäistymisaskel ja nähdä
elämää vähän toisaalla. Olen innoissani, mutta oikeasti myös jännittää ja jopa
pelottaa.
Eilen myös hyppäsin junaan, sillä vietän tämän viikon
Helsingissä Ballet Finland:n intensiivikurssilla. Yksi päivä takana ja onneksi
vielä viisi edessä. Vaikka univelka ja väsymys painoivat tänään, tuntui niin hyvältä
päästä tanssimaan kunnolla. Tällä hetkellä on maailman parasta, jopa terapeuttista,
kun saa keskittyä viikon ajan puolet päivästä vain tanssimiseen.
Loppuun pieni spontaani Oodi kesälle :D Olen niin
kesäihminen, että nyt jo harmittaa että pian kesän kauneus katoaa syksyn ja
talven peittoon. Heinäkuun viimeinen viikko käynnistyi nimittäin tänään..
Niin kovasti aina odottaa,
miksi se niin nopeasti katoaa?
Auringon säteet, lämmin tuuli,
haaveilumieli, pisamat, hymyhuuli.
Aina vois aikaa olla,
Monesti kaipaa kaiholla.
Vois silmät sulkea, nähdä, ymmärtää
Nauraa, et on tää elämää.
 |
| Kesä, Nallikari ja ilta-aurinko <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti