 |
| Kuva: Saara Holappa |
Tiedätkö sen tunteen, kun...
...hyppää kesällä ensimmäistä kertaa laiturin päästä ja ei tiedä kuinka kylmää vesi on.
...katsoo liian jännittävää elokuvaa ja säikkyy jokaista rasahdusta.
...lapsena joutui koulussa laiskanläksylle ja hävetti kovasti.
...menee treffeille ja hermostuttaa oma itsensä.
...on juuri menossa lavalle esiintymään ja ei meinaa pysyä paikallaan.
...on työhaastattelussa ja puhuminen tuntuu epäluontevalta.
Tämmöisiä tuntemuksia olen itsessäni havainnut kuluneen
viikon aikana. Kun olen ajatellut miten pärjään Budapestissa, uudessa
ympäristössä ja uusien ihmisten kanssa. Mutta nyt matkalaukku on pakattu, asiat
hoidettu ja reitti selvänä. Vaikka ajatukset ja tunteet menisivät vuoristorataa,
sunnuntaina lähtee lento ja maanantaina on ensimmäinen balettitunti.
Olen yrittänyt psyykata itseäni, että pystyn ottamaan
tunteistani vallan. Ottaa fiiliksistä kiinni, rutistaa ne paperimassapalloksi
ja piilottaa housuntaskuun. Seisoa omana itsenäni, katsoa silmiin, puhua
selkeästi, kuunnella ja tehdä. Ei täytesanoja, ei ekstraliikkeitä. Keskittyä
olemiseen ja asiaan, ehkä toimintaan. Kuulostaa robottimaiselta, mutta oikeasti
toimii jos vaikka jännittää tai hermostuttaa.
En tarkoita sitä, että tunteet pitäisi tukahduttaa,
päinvastoin. Olen huomannut, että läsnäolon tietoinen harjoittaminen (ja
täytesanojen/eleiden karsiminen) auttaa tunnistamaan omia tunteita ja reaktioita
asioihin. Tunteille ei vain kannata antaa hallintavaltaa. Tunteiden ei kannata
määritellä itseä, muita ihmisiä tai tilanteita.
Niin monta helmi hetkeä lipuu monesti ohi, jos tunteet ovat
saaneet itsestä vallan. Jos on vaikka liian kova nälkä ja kiukku, saattaa
hotkaista herkullisen aterian nauttimatta siitä. Tai jos tapaa uuden ihmisen,
voi omalla hermoilulla ja jännitteisyydellä pilata antoisan keskustelun. Tai
jos tanssitunnilla keskittyy vain omiin epäonnistuneisiin piruetteihin voi
jäädä näkemättä tanssikavereiden onnistumisia..
En itse todellakaan ole mikään tunnemaisteri, itseasiassa
minulla juuri on taipumusta elää omien fiiliksien kautta. Ja oikein haalin ja
havainnoin muiden toimintatapoja, joilla voisin korvata ”seiso omana
itsenäsi” tilanteet. Ehkä se on niin vaikeaa, koska se on loppujen lopuksi niin
yksinkertaista: olla oma itsensä. Kun vain osaisi olla se kuka on. Tunteikkaana
tai tunteettomana.
- Jutta
Ps. Tarkoitus olisi kirjoitella jotain tarinoita Budapestista syksyn aikana, kunhan sinne ensin kotiudun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti