Dance, eat, sleep, repeat

Arki koulussa on usein fyysisesti rankkaa. Miten sitä jaksaa tanssia koko pitkän päivän, tai oikeastaan viikosta toiseen? Ei sitä jaksaisikaan jos siitä ei pitäisi. Siihen myös tottuu. Mutta oikeasti usein väsyttää kovasti ja siksi koetan pitää hyvää huolta omasta jaksamisesta riittävällä unella, ravitsevalla ruualla ja (jatkuvalla) kehonhuollolla. Näiden ”perusjuttujen” lisäksi saan voimaa seuraavista asioista.

A t t i t u d e

Jokaisen aamun olotila on erilainen. Joskus väsyttää enemmän, joskus vähemmän. Joskus jokin asia ärsyttää jo herätessä, joskus on innokas olo heti aamusta. Olen yrittänyt opetella ottamaan niskaotteen asioista. En päästä tunteita valloilleen vaan huonoina päivinä päätän valita asenteeni: yritän loppuun asti tanssitunneilla, en valita enkä ärsyynnytä muita ihmisiä pessimismillä, kuljen hetkessä enkä stressaa tulevasta…

T h e D i a r y

Kun olen väsynyt, alan liioittelemaan asioita omassa päässäni. Loukkaannun herkästi, ahdistun pienestä, vetäydyn omaan kuoreeni ja piiskaan itseäni työskentelemään enemmän. Joskus tuntuu vaikealta puhua asioista, koska en tiedä itsekään mikä vaivaa. Kirjoitan iltaisin aina päiväkirjaan tuntemuksiani ja ajatuksiani päivästä. Monesti päiväkirjapurkaukset selkiyttävät päätäni ja tuovat suhteellisuudentajua asioihin.

H e a l t h y S n a c k s 

Rankkoina koulupäivinä kulutus on kova ja energiansaanti jää helposti liian pieneksi. Monesti en huomaa nälkää ajoissa ja illalla kotia tultaessa nälkä on niin kova, että syömisen jälkeen vatsa on kipeä. Olisikin tärkeää ennakoida nälkää ja syödä säännöllisesti jotain pientä. Silloin ei tarvitse kerralla syödä niin paljon ja olo on paljon parempi koko päivän ajan. Hedelmää, raakapatukkaa, jogurttia, granolaa, smoothieta, ruisleipää, joskus vähän suklaata. Eat clean, more green!

H o m e 

Vuoden alussa havahduin siihen, että minulla oli koulumoodi päällä koko valveillaoloajan ja tunnistin itsessäni uuden tuntemuksen, ”tanssiähkyn”. Olen ennen ollut sitä mieltä, että tanssi on niin kokonaisvaltainen asia ja mun juttu etten tarvitse lomaa tanssista. Tänä keväänä olen kuitenkin ollut välillä äärirajoilla jaksamisen kanssa ja olen opinnut, että välillä kannatta tietoisesti unohtaa tanssi, haaveilla ihan muita juttuja, levähtää ja tehdä muita itselle mieluisia asioita. Olen tajunnut, että kodin tulisi olla paikka, jossa pystyn erottamaan vapaa-ajan koulusta ja jossa tunnen latautuvani. Minulle on tärkeää että kodissa tuoksuu kodilta, on tarpeeksi siistiä, keittiöstä löytyy aina syötävää ja sisustus on tarpeeksi viihtyisä.

S o m e V s R e a l i t y

Hetken hengähdys ja oma aika puhelinta selaten, instagramissa ja facebookissa roikkuen. Tarvitsen tätä päivittäin, oikeastaan joka toinen tunti, että tiedän mitä S(u)omessa tapahtuu. For real? Kävin viime viikolla siskoni kanssa kahvilla ja hän jotenkin puhkui pirteyttä ja elämää. Hän paastosi Somesta, kertoi kuinka asiat tuntuvat heti eri tavalla merkityksellisiltä ja miten on aikaa nähdä ympärille. Itse todella helposti kaivan puhelimen esiin ja jään selailemaan vaikka ja mitä, mutta oikeasti tiedän että se ei ole latautumisen ja hyvän olon etsimisen avain. Tällä hetkellä minulla on menossa kausi, että yritän vähän vähentää Somen käyttöä. Jos joskus pitää odottaa bussia 10 minuuttia, voin odottaa sitä ilman puhelimen läpräystä. Jos ruokalassa en keskustele koulukavereideni kanssa, en tarvitse facebookin aikajanaa täydentämään lounastaukoani. Jos koulussa on vartin välitunti, minun ei tarvitse tarkistaa puhelinta mahdollisista whatsapp viesteistä vaan voin käyttää ajan valmistautuen seuraavaan tuntiin. Olisi kutkuttava ajatus ymmärtää enemmän todellista elämää ympärilläni ja uskon, että Somessa surffailun vähentäminen voi auttaa kuulemaan ja näkemään paremmin.

Nyt on aika levähtää koulusta ja tanssista, ladata akkuja loppukevättä varten. Hyvää pääsiäistä!

- Jutta

Kevätsiivous

Minun entinen baletinopettaja piti välillä siivouspäiviä. Se tarkoitti sitä, että tunnilla tehtiin pliét ja tendut (siis koko balettitunti) rauhallisesti, ilman koreografisia hienouksia. Sai rauhassa keskittyä joka liikkeeseen kerrallaan ja pyrkiä siinä täydellisyyteen. Keskivartalo kannatettuna, jalat maksimi aukikierrossa, ristirotaatiota hyödyntäen.. Olen ihminen, joka pääsääntöisesti pitää tällaisista siivouspäivistä. Ne tuovat turvallisuuden tunnetta: kokee hallitsevansa hetken asioita ja on hyvä mieli kun tietää mitä tekee ja mitä kohti menee.

Minulla on meneillään elämässä siivousviikko. Hiihtoloma. Lomat ovat siitä hyviä, että ehtii pysähtyä hetkeksi ja tarkastella omaa elämää ikään kuin ulkopuolisena. Viikon aikana olen muun muassa tajunnut, että haluan vähän aikuistua (esimerkiksi ymmärtää jotain veroilmoituksesta ja pankkiasioista, seurata enemmän uutisia ja miettiä suhtautumistani kuluttamiseen). Olen myös tajunnut, että tajuan niin vähän. Olisi niin kiva tietää mitä teen kesällä, pääsenkö vaihto-opiskelemaan ensi syksyksi ja mitä sitten kun valmistun vuoden päästä… 

L O M A 

Kun ulkona vuorotellen aurinko paistaa ja lumet sulaa, sataa räntää ja on – 20 astetta pakkasta, tajuaa että on kevät ja jonkin uuden aika. Tekee mieli katsoa tulevaisuuteen ja miettiä mitä sydän haluaa. Ehkä sanoa ”hei hei” joillekin asioille ja ”tervetuloa, hauska tutustua” joillekin asioille. Suhen uuden albumin biisi "Olet Jumala" on puhutellut ja soinut päässäni tyyliin siitä asti kun ensimmäisen kerran sen kuulin. Sanat kertovat täydellisesti mitä olen mietiskellyt tämän talven aikana. 

- Jutta

Miksi

En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne blogin puolelle mitään, koska ei vain ole kiinnostanut. Perustin blogin intoa puhkuen ja ajattelin että voin tänne kirjoittaa kaikkia filosofisia pohdintojani ja päivittää coolisti elämäni käänteitä. Enää en ole niin innoissani ja siitä syystä olen kysynyt itseltäni miksi haluan pitää blogia ja miksi minun pitää esitellä sosiaalisessa mediassa itseäni. Miksi?

Reilu viikko sitten katsoin erään tunnetun blogaajan youtube videon, jossa hän kritisoi voimakkaasti sosiaalisen median illuusiota. Hän kertoi lukuisista lavastetuista kuvista ja päivityksistä, jotka eivät olleet todellista elämää. Videon katsominen laittoi myös itseni miettimään miksi minulla on instagram, facebook ja tämä blogi. Missä minä oikeasti elän elämääni todeksi? Mikä on sosiaalisen median osuus elämässäni? Mistä asioista minä oikeasti tykkään ja miksi?

En tiedä onko se tämä pohjolan syksyn pimeys ja yleinen väsymys, jotka laittavat kyseenalaistamaan omaa toimintaa niin paljon. Itsesuojelua väsymykseltä? Kun huomaa omat motiivit tilanteissa ja asioissa, tajuaa paremmin mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä. Toisin sanoen, ketä varten teen asioita elämässäni ja kuka niistä hyötyy?

Tällä hetkellä haluan pitää tämän blogin paikkana, johon voin kirjoittaa ajatuksiani silloin, kun koen siihen tarvetta. En halua ottaa painetta blogin säännöllisestä päivittämisestä, sillä teen tätä kuitenkin myös itseäni varten. Olen kiinnostunut niin monista asioista elämässä, että ihan ahdistaa kun kaikkea ei voi tehdä ja kaikkeen en osaa ryhtyä. Välillä tuntuu, että haahuilee vähän siellä ja täällä, ja tekee sitä ja tätä. Se ei ole välttämättä huono juttu, vaan paremminkin välttämätön hyvä juttu. Joskus täytyy kuitenkin pysähtyä ja miettiä kuka oikeasti on ja mitä tykkää tehdä. Ja siksi kysyn itseltä miksi!

Näitä miksi kysymyksiä olen pohtinut viimeaikoina:

Miksi pysähtyminen on minulle niin vaikeaa? Miksi tanssin? Miksi en tee asioita joita haluaisin tehdä? Miksi vietän aikaani somessa?

- Jutta

Yes please!

Joskus pohdin, mitä tekisin jos en tanssisi. Ehkä minulla olisi oma kahvila, jossa myytäisiin raakakakkuja, smoothieita, hyvää kahvia ja teetä... Kun minulta pienenä kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastasin ”kokki”. Ei hullumpi vastaus, sillä olen pitänyt erityisen paljon ruuanlaitosta ja leivonnasta aina. 

Nykyään on trendikästä syödä terveellistä ruokaa, pipertää terveysherkkuja ja ottaa niistä kuvia. Harrastan tätä itsekin paljon. Tykkään päästää luovuuden valloilleen ja koristella puurolautasta ja smoothiekulhoja ja keksiä ja kokeilla uusia makuyhdistelmiä. Ruoka maistuu mielestäni paremmalta, kun sen eteen on nähnyt vaivaa ja se on laitettu kivasti lautaselle.

Banaani-persikkasmoothie

Kookosmaidosta tehtyä mansikkapehmistä

Banaanipannukakkua, rahkaa, marjoja ja pähkinöitä

Tanssijana täytyy väkisinkin olla tietoinen ruoka-asioista. Fakta on se, että ilman ravitsevaa ruokaa ei jaksa tanssia päivästä toiseen. Ensin on muistettava syödä riittävästi ja riittävän usein ja toisekseen on tärkeää syödä ravitsevaa ruokaa. Itse olen aina ollut kaikkiruokainen ja syönyt perusterveellisesti, mutta suoraan sanottuna viime vuosien aikana olen kiinnittänyt ruuan laatuun enemmän huomiota. Haluan antaa keholleni hyviä rakennusaineita, sillä olo on niin paljon parempi kun syö itselle sopivalla tavalla.

Ruuat, joita olen vähentänyt omassa ruokavaliossani, ovat sokeri (ja herkut ylipäänsä), rasvattomat tuotteet, valkoinen vilja, liha ja pitkälle prosessoidut tuotteet. Ruokavaliooni on tullut enemmän kasvikunnan tuotteita, ei-rasvattomia tuotteita ja pähkinöitä. Pidän myös siitä, että tiedän mitä syön: pyrin koostamaan ruokavalioni puhtaista ja aidoista raaka-aineista. Syön paljon kasvisruokaa, sillä siitä tulee minulle hyvä olo.

Aamupuuroa banaanilla ja mantelilastuilla

Lounassalaattia ravintolassa M6 Dining

Suklaamoussea (avokadoa, banaania, taatelia, kaurakermaa, kaakaota)

En ole mikään ravitsemusasiantuntija, mutta olen kiinnostunut ravitsemuksellisista asioista. Minusta on mielenkiintoista, miten erilaiset ruokatrendit aina valtaavat ihmiset. Itse suhtaudun vähän skeptisesti kaikenlaisiin hurahduksiin, oli kyse sitten ruuasta tai ihan mistä vaan elämän osa-alueesta. Hurahduksissa kun on vaarana, että todellisuus hämärtyy ja jokin asia alkaa hallitsemaan/kahlitsemaan elämää. Minulle itselleni on tärkeintä etsiä asioissa totuutta ja löytää hyvä olo siitä kumpuavasta vapauden tunteesta.

Iltateellä lempikahvilassani, Roosterissa (banaani-kiiviraakakakkua ja lakritsiteetä)

 - Jutta

Keveyden illuusio

Viime viikonloppu meni erittäin rentouttavissa merkeissä, sillä vietin viikonloppulomaa Helsingissä. Pääsuunnitelmana oli käydä katsomassa Kansallisoopperassa baletti ”Onegin” ja luonnollisesti viikonloppuun kuului myös shoppailua ja nautiskelua hyvän ruuan ja seuran parissa.

Iltapäiväkahvit

Väliajalla Oopperalla

Ennen en ole oikein osannut sanoa, mikä on suosikkibalettini, mutta nyt osaan: Oneginista tuli heittämällä lemppari! Teos oli kokonaisuudessaan koskettava, kaunis, henkeäsalpaavan kevyt ja dramaattinen. Istuin toisessa penkkirivissä, josta pystyi läheltä aistimaan tanssijoiden (ja myös muusikoiden) voimakkaan eläytymisen. Baletin tarina tuli voimakkaasti katsojaa lähellä ja itse istuin penkissä lähes koko esityksen ajan kananlihalla ja tippa linssissä. Suomen Kansallisoopperan sivuilla kerrotaan Oneginin juoni lyhykäisyydessään näin:

Puškinin haikea tarina tuodaan näyttämölle tavalla, joka koskettaa yhä uudelleen. Koreografi John Crankon Onegin on yksi 1900-luvun hienoimmista kokoillan baleteista. Baletin musiikillinen maailma on luotu etupäässä Tšaikovskin pianoteoksista.

Tarinassa Tatjana ihastuu Oneginiin, kaiken kokeneeseen maailmanmieheen, jolle nuoren neidon rakkaus on kuitenkin yhdentekevää. Vasta vuosien kuluttua kohdatessaan Tatjanan uudelleen Onegin ymmärtää tehneensä virheen, mutta liian myöhään.

Jo ensimmäisen väliajan alkaessa baletista välittyi päällimmäisenä äärimmäinen keveys, joka oli osaltaan tanssijoiden puvustuksen ansiota (paljon liehuvia, pitkiä helmoja). Mutta ennen kaikkea baletin keveyden illuusion luominen on monen vuoden kovan työn tulosta. Jos mielii tanssimaan oopperan lavalle suuren yleisön edessä, tarvitaan paljon motivaatiota ja rakkautta tanssimista kohtaan, pitkäjänteisyyttä, kivunsietokykyä ja rohkeutta. Ja varmasti vielä muutakin.

Juuri viime viikolla ihan nauratti, kun olo oli aamutunnilla kaikkea muuta kuin kevyt. Joka paikkaan sattui ja päivä oli vielä edessä. Täytyy kai olla jollain tapaa masokisti, jos haluaa tästä ammatin itselle. No pain no game! Itseäni ”ei niin hyvinä päivinä” auttavat jaksamaan ymmärrys kehittymisestä juuri sillä epämukavuusalueella, musiikista nauttiminen tanssiessa, hyvä olo itsensä voittamisen jälkeen, sekä omien tavoitteiden pitäminen kirkkaana mielessä.

Aamun ensimmäinen operaatio

Tänään koulussa muuten alkoi kärkitossuperiodi, jee auts jee! Eli heti ensimmäisenä aamutunnilla laitamme kärkitossut jalkaan ja treenaamme koko tunnin tossut jalassa. Voi olla, että tällä viikolla pitää käydä muutama reissu apteekissa ostamassa varpaille elvytyshoitoa.

- Jutta

 

Kerro liikkeillä tanssijan

Viime viikon alussa en olisi arvannut kuinka ihanainen viikko oli tuloillaan. Olin rohkea ja menin eräälle ”pop up impro” workshopille, joka järjestettiin koululla arki-iltaisin (Lue lisää täältä: http://popimpro.com/). Minulla oli valtava uteliaisuus tätä kurssia kohtaan, en oikein itsekään tiedä minkä vuoksi. Huhheijaa, onneksi uskalsin ja jaksoin mennä! Workshoppia piti israelilainen Yochai Ginton, joka oli aivan huikea opettaja ja persoona. Gintonin luonteen lempeys ja valoisuus loi turvallisen, keskittyneen ja miellyttävän ilmapiirin improvisaatiokurssille. Olin koko viikon valtavan innoissani kurssista ja todistin jälleen kerran itselleni, kuinka tärkeää tanssi on minulle. Tanssi on osa minua, tarve, tapa ymmärtää, käsitellä ja oppia asioita muun muassa.

Kuva: Heidi Kouva

Kuva: Heidi Kouva

Eräs impro-kurssilaisista kertoi kutakuinkin näin, että tanssiessa hän kokee Jumalan läsnäolon kokonaisvaltaisesti ja joka kerta uudella tavalla. Ihan mahtavasti sanottu, minä koen myös näin. Tanssia voi tutkia ja kokea joka kerta uudella tavalla, ja siksi minusta on tärkeää olla tanssiessa aistit avoinna uusille kokemuksille. Mieletöntä, kuinka liikkeen avulla voi oppia lisää itsestä, muista ihmisistä, ympäristöstä ja Jumalasta. 

Kuva: Heidi Kouva

Kuva: Heidi Kouva

Olen niin mielissäni tästä aiheesta. Koulussa eräällä opintojaksolla luimme Eeva Anttilan kirjoittamaa artikkelia ”Tanssin kosketus”, jossa oli viisaasti kuvailtu tanssin moniulotteisia vaikutuksia. Tässä pieni lainaus tekstistä:

” Liikkuminen ja tanssiminen eivät olekaan pelkästään mielihyvän ja virkistyksen lähteitä eivätkä yksinomaan fyysisen kunnon ja terveyden osatekijöitä. Ne selittävät osaltaan sitä lähes käsinkosketeltavaa mutta vaikeasti sanallistuvaa kokemusta siitä, kuinka tietoa syntyy ihmisen sisällä, oivalluksia ja maailman jäsentymistä tapahtuu toiminnan kautta, melkein itsestään. Liikkeen ja kehon kautta ymmärrys itsestä suhteessa ympäröivään maailmaan jäsentyy, kokemus itsestä vahventuu ja erilaiset näkökulmat avautuvat. Ihminen kohtaa itsensä, toiset ihmiset ja ympäröivän tilan moniulotteisena, yhtä aikaa konkreettisena ja abstraktina. Liikkuessa tunne omasta kehosta vahvenee. Ihminen saa kosketuksen itseensä. Kun ihminen saa kosketuksen itseensä liikkuvan kehonsa kautta, hän kokee voimautumista ja minuuden rakentumista.”

Kiehtovaa muuten, että workshopin opettaja on Israelista. Olin itse vuonna 2013 Israelissa lehtimajajuhlilla tanssimassa, mikä oli minulle life changing experience! Lehtimajajuhlat ovat juuri tällä hetkellä meneillään Jerusalemissa ja näiden Israel-yhteensattumien ansiosta minulla on ollut viime aikoina valtava kaipuu Israeliin. Olen varma, että joku syksy pääsen taas sinne tanssimaan.

Feast of Tabernacles 2013

Jerusalem, vanha kaupunki

Jerusalem

- Jutta

 

  



With your whole body

Ihan mahtavaa on, että koulussa alkoi tällä viikolla normaalit balettitunnit. Viimeksi olen ollut balettitunnilla heinäkuun lopussa Sammatissa kesäkurssilla. Vaikka itse kuinka yrittää pitää kuntoa yllä, on kuitenkin eri asia käydä jonkun muun pitämillä tunneilla. On jollain tapaa innostavaa huomata, kuinka paljon kehitettävää löytyy omasta tekemisestä. Uskon, että jos on halu oppia ja kehittyä, suunta on vain ylöspäin. Jännää nähdä taas mihin suuntaan tuleva lukuvuosi vie ja kasvattaa minua.

Kuva: Mikko-Pekka Karlin

Balettituntien lisäksi minulla on sivulajina alkanut koulussa street tanssi. Aluksi jännitin että kuinka epämukavuusalueelle sitä joutuu, mutta street on älyttömän kivaa, vaikeaa ja rankkaa! Vaikka baletti on minun suosikki, haluan kehittää kokonaisvaltaisesti itseäni ja tanssia koko olemukseni kautta: oli laji mikä tahansa.

Tanssin eilen ystäväni kanssa seurakunnassa. Ilta oli jotenkin todella erityinen ja oli kunnia ja ilo tanssia tätä tanssia yhdessä Riikan kanssa. Tanssi vapauttaa ja vapaus tanssittaa!

Näin sunnuntaina tanssintäyteinen viikko tuntuu vielä koko kehossa. Rest & relax ja huomenna uusin voimin uuteen viikkoon.

- Jutta