Elossa jälleen

Tällä viikolla olen taas herännyt henkiin. Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin kunnolla tanssimaan, kun osallistuin Helsingin tanssiopiston kaupunkileirille. Viisi tanssintäyteistä päivää on tuntunut niin hyvältä! Kurssilla meillä oli päivittäin lattiatankobalettia, balettia, karakteria ja kehonhuoltoa.

Intensiivikurssit ovat huikeita, sillä niissä huomaa lyhyessä ajassa kehittyvänsä. Koen, että tanssiurani aikana juuri kesäkursseilla on ollut iso merkitys oman kehittymisen kannalta. Tämäkin HTO:n kurssi inspiroi minua kovasti. Lattiotankobaletti oli valtavan vahvistavaa ja huoltavaa ja aion ehdottomasti ottaa siitä vaikutteita omaan kehonhuoltooni. Baletissa puolestaan etenimme rauhallisesti, mutta teknisesti tarkasti. Aina tekee hyvää vahvistaa ja puhdistaa omaa balettitekniikkaa! Karakteria en ole kovin paljon tanssinut aiemmin, joten karakteritunneilla opin ehkä eniten uusia asioita. Tanssimme hieman unkarilaista, venäläistä ja espanjalaista karakteritanssia. Karakteritansseissa on nimensä mukaisesti runsaasti luonnetta mukana: yksinkertaisetkin harjoitukset tehdään vahvalla eläytymisellä, mikä on hauskaa ja kokonaisvaltaista. Tämän tiiviskurssin aikana minua on huvittanut seuraava draaman kaari kehoni tuntemuksissa:

Day 1: Keho on loma tilassa, mutta valmiina treenaamaan. Tunneilla on havaittavissa yliyrittämistä ja pusertamista, kun keho etsii tuttuja liikeratoja ja tuntemuksia, tai ehkä lihaksia. Into on kova, kun saa pitkästä aikaa tanssia yksin, mutta ryhmässä, musiikin säestämänä ja opettajan ohjaamana.

Day 2: Auts, sattuu joka paikkaan kun tuli tehtyä vähän liian kovalla intensiteetillä edellispäivänä. Lihakset ovat arat ja on tarve venytellä joka välissä kroppaa auki. Huvittaa, kun kroppa tajuaa että on ollut muutama viikko lomaa tanssista.

Day 3. Keho on väsynyt ja kipeä. Miten sitä jaksaa seuraavat kaksi päivää vielä? Samalla kuitenkin huomaa, että alkaa saada taas otteen tanssista. Että tältäkö se tuntuikin.. 

Day 4. Lihaskipu on yllättäen vähentynyt paljon. Vähän vaan väsyttää. Itse asiassa on ihana tanssia kun tuntee kehon ja lihakset, mutta ei satu. Kaikki asennot löytyvät paremmin, liikkeitä voi viedä pidemmälle jne. 

Day 5. Juuri kun on päässyt vauhtiin, on jo kurssin viimeinen päivä. Ihan niin kuin ei olisi ollut lomaa välissä ollenkaan: tuttu lihasväsymyksen tunne kehossa, joka katoaa tunnilla väliaikaisesti kun musiikki ja sarja lähtee käyntiin. Pystyy keskittymään vain tanssiin ja unohtaa, että tanssisalin ulkopuolellakin on elämää. 

Kun pitkästä aikaa pääsee tanssimaan, alkaa melkein itkettää plié sarjan aikana tai port de bras:ta tehdessä. Tauko tanssista tekee todella hyvää, sillä se muun muassa auttaa tajuamaan kuinka paljon sitä rakastaa. Tanssin tarvetta ei voi täysin selittää, sen voi vain kokea. Kuinka ihanaa on, kun...

...tuntee kehon olevan luotu luomaan liikettä. 

...pyrkii keholla kohti äärirajoja.

...ilmaisee itseään pelkällä liikkeellä, ei sanoilla. 

...yllättää itsensä ja löytää uusia puolia tanssijana.  

...oma keho ja liike sulautuu musiikkiin.

Haluan säilyttää tanssimisen lahjana ja kohdella sitä hyvin. Haluan arvostaa sitä, että rakastan tanssia ja että minulla on tarve tanssia. Haluan kehittyä, viettää aikaa tanssisalissa, miettiä, yrittää ja yrittää uudestaan, itkeä ja nauraa, keskittyä, hyväksyä ja mennä eteenpäin.. Ei siksi, että minusta pitäisi tulla jotain, vaan siksi että mä vaan tykkään tanssia niin älyttömän paljon. 

- Jutta

Värejä

Juhannuksena kesää on vielä paljon edessä. Juhannuksena myös tajuan aina, että kesää on harmillisesti kulunut jo kuukausi. Eli siis kannattaa nauttia kesästä tavalla tai toisella, kun sitä vielä on jäljellä. Minun sisäinen haaveilija ja nautiskelija on näin juhannuksen aikaan parhaimmillaan..

Juhannusruokaa tehdessä äidin ja siskon kanssa, juttelimme siitä, mitä odotuksia tälle kesälle itse kullakin on. Omat pohdinnat siinä hetkessä olivat: haluan kokeilla suppausta, käydä Oulun tietomaassa ja syödä jätskiä torilla. Lisäksi odotan kovasti kahden ystäväni häitä (olen viimeksi ollut häissä kun olin tyyliin kaksi vuotias!) ja kahta tulevaa Helsingin reissua.

Kesän aikana olen nauttinut juoksemisesta. Kouluvuoden aikana ehdin/jaksan käydä korkeintaan kerran viikossa hölkkälenkillä, mutta kesällä minun pitää hillitä, jotta jalat eivät kipeydy. Mutta juoksu on tosi kivaa: hölkkälenkit, intervallilenkit, maastojuoksu.. Minusta juostessa parasta on, että ajatukset ja askeleet saavat lentää.

Kesä herättää minussa henkiin monenlaista luovuutta. Tekee mieli maalata, runoilla, ottaa paljon kuvia, pukeutua väreihin, opetella soittamaan pianoa, hakea näyttelijäkouluun, perustaa kahvila, keskustella erilaisten ihmisten kanssa…Lopputulos, järkevyys tai toteutettavuus ei ole ensisijaista, vaan onnea on, kun antaa ajatuksien vallata mielen.

Ihanaa ja jännittävää kesässä on sen värit ja mahdollisuudet. Sade tuoksuu niin raikkaalta, helle lamaannuttaa, ei haittaa vaikka valvoo tai nukkuu liian myöhään.. Kesällä 2016 en tiedä mitä tuleva syksy tuo tullessaan ja vielä vähemmän tiedän missä ensi vuonna olen. Sen tiedän, että haluan mennä sydän ja takki avoinna eteenpäin ja nähdä paljon värejä.

- Jutta

Pakkopullaa?

Maanantai: Pilates harjoitus 1h 40 min

Tiistai: Juoksulenkki 40 min

Keskiviikko: Balettitreeni 90 min

Torstai: Pilates harjoitus 1 h 40 min

Perjantai: Uinti 60min/2 km, lihaskunto 30 min

Lauantai: Balettiharjoitus 90 min, 2 h höntsäfutista

Sunnuntai: Lepopäivä

Lisäksi päivittäinen venyttelysessio, ulkoilua, pyöräilyä, kävelyä…

Minulle lepo ei ole pakkolepoa, vaan enemmänkin mielen lepoa. Tunnen olevani lomalla, kun muun muassa on aikaa nähdä ystäviä, ei tarvitse suorittaa aikatauluja eikä ole kiire tai saa tehdä asioita hetken mielijohteesta. Huomaan olevani levännyt ja latautunut kun nukun pitkiä yöunia, olen energinen, luonnostaan hyvällä mielellä ja muutenkin nautin olostani.

Minulla on luonnostaan tarve liikkua paljon. Olen kiitollinen, että jo pienestä pitäen olen omaksunut tavan liikkua: olen kasvanut ”urheiluperheessä”, joten liikunta on ollut iso osa elämääni lapsuudessa. Minun on edelleen helppo lähteä lenkille tai tehdä lihaskuntoharjoituksia, mutta olen oivaltanut sen, että siitä kannattaa myös nauttia. Tanssin kautta olen löytänyt sisäistä kiinnostusta ja uteliaisuutta liikuntaa, tai itseasiassa liikettä kohtaan ja nykyään tanssi ei ole minulle niinkään urheilusuoritus. Minna Tervamäen sanoin ”Tanssi on ilmaisukeino, ei sanallinen, ei kognitiivinen, joka on hyvin syvällä meissä”. Allekirjoitan!

”Lomaliikuntaan” palatakseni, tärkeää minulle on, että liikunta on vähän tanssin kaltainen kokemus. Ei niinkään suorittamista vaan saan vapaasti valita milloin ja miten liikun. Jos liikunta alkaa tuntumaan lomalla pakkopullalta, tartun näihin ajatuksiini:

- Ei ole pakko. Itse voin valita lähdenkö vaiko enkö. Ylimääräinen lepopäivä siellä täällä ei kaada kokonaisuutta. Kunhan on hyvä olo ja hyvä mieli, se riittää pitkälle. 

- Go with flow. Jos ulkona on nätti keli, on kiva lähteä lenkille. Jos sataa vettä, voi jumpata sisällä tai mennä vaikka uimahalliin. Ja uskalla tarttua fiilikseen tai inspiraatioon. Monesti lähden liikkeelle aamupäivällä: se on loistava startti päivälle. Joskus taas illalla olo tuntuu energisemmältä ja saa tehoja itsestä paremmin irti. 

- Kotijumpat kunniaan! Aina ei tarvitse lähteä liikkumaan minnekään: voi vaihtaa vain rennommat vaatteet ja lihaskuntotreeni on valmis alkamaan. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy vaikka mitä kotitreeniohjeita, varmasti jokaiselle sopiva sellainen. 

- Pyrin totuudenmukaisuuteen siinä mitä teen. Itse pidän pilateksen tyyppisistä lajeista, sillä se perustuu mahdollisimman puhtaaseen suoritukseen kehityksen kannalta. ”Feikki” urheilusuorituksesta voi hetkellisesti saada hyvän mielen, mutta kehityksen kannalta ja elmäntavan vaalimisen kannalta kannattaa keskittyä siihen mitä tekee. 

Tänään on hyvä päivä katsoa asioita uusista näkökulmista.

- Jutta

 Ps. Kun muutin viime syksynä kämppisteni, kahden kaunokaisen, kanssa asumaan yhteen, suurin pelkoni oli pitävätkö he minua ihan friikkinä, koska venyttelen joka ilta. Pelkäsin, että joudun suorittamaan venyttelysessioni aina salassa :D Hih, todellisuudessa meidän asunnossa harva se päivä on kotijumpat käynnissä ja monesti olen saanut venyttelyseuraa iltaisin..

Hei Helsinki

Dear Helsinki, thank you for being so nice to me. Niin kauan kuin muistan, Helsinki on ollut minun lempikaupunkini. Se on tarpeeksi iso, monipuolinen, kaunis, sieltä on helppo kulkea joka paikkaan ja siellä on riittävästi mahdollisuuksia. Helsingistä on aina vähän haikeaa lähteä pois ja haaveeni on, että joku päivä voisin asua Helsingissä.

Neljän päivän Helsingin matkan aikana osallistuin Ballet Finland:n järjestämälle kurssille ”pilateksen hyödyt balettiin”. Pidin kurssista kovasti ja innostuin valtavasti saadessani uusia näkökulmia omaan tanssimiseen. Pilatestunnilla löysin uusia lihaksia ja ymmärsin paremmin mitä aktiivinen rentous tarkoittaa. Balettitunneilla puolestaan keskityimme pilateksessa työstettyihin asioihin. Oli muuten ihanaa tehdä balettitunti heti pilateksen jälkeen, sillä keho oli sisäisesti superlämmin. Balettitunnilla sarjojen liikekieli oli hieman erilainen mihin olin tottunut: tanssillisempi, ”irrottelevampi” ja liikkuvampi. Ensimmäisenä päivänä tuntui, että en osaa mitään, mutta se teki niin hyvää! Olen juuri kaivannut uusia näkökulmia ja lähestymistapoja balettiin, joten oli mahtavaa käydä tällä antoisalla Ballet Finland:n kurssilla.

Onnekseni pääsin myös katsomaan Helsingin kansainvälisiä balettikilpailuja (http://ibchelsinki.fi/). Kävin katsomassa kisojen finaalin ja gaalan. Liput olivat vähän kalliit, mutta kokemuksen arvoiset! Niin uskomattoman upeita tanssijoita ja tansseja, että noin kolmen tunnin istuminen ja katsominen Oopperan katsomossa kului heittämällä. Ja täytyy myös sanoa, että ”Jane Erkko Grand Prix” palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Minulle vaikuttavin kilpailunumero oli kyseisen palkinnon voittajan ja hänen parinsa esittämä nykytanssiteos: http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2016/06/01/helsingin-kansainvalinen-balettikilpailu-2016-finaali-2-helsinki-international

En ole ennen ollut katsomassa balettikilpailuita, eikä se oikeastaan katsojan näkökulmasta eronnut juurikaan ”normaalista” esityksestä. Vaikka jokainen tanssi oli äärimmäisen taidokas, oli yllättävän monessa esityksessä havaittavissa hermostuneisuutta ja kömmähdyksiä. Joku on joskus sanonut, että virhe ei haittaa mitään, mutta se mitä virheen jälkeen tapahtuu, merkitsee paljon. Täydellistä tanssijaa tai tanssia ei ole olemassa, mutta kuka pystyy luomaan täydellisyyden illuusion onkin eri asia. Silloin pienet kömmähdykset eivät näy yleisölle asti. Helsingin Kansainvälisillä balettikilpailuilla oli muuten maailman paras teema tänä vuonna: "Turning every participant into a winner". Toivon todella, että tämä ajatus on saavuttanut jokaisen kilpailuihin osallistujan.

- Jutta

Kaksikymmentäkaksivuotiaan silmin

Klo 15:00 Istun Helsingin Starbucksin terassilla ja juon coffee frappuccinoa. Olen raahannut matkalaukkuani Helsingin keskustassa kaksi tuntia ja saldo on kamala jano, väsyneet jalat ja uusi pusero Monkista. Nyt, tässä auringonpaisteessa istuskellessani on mielenkiintoista seurata erilaisia ihmisiä ja pysähtyä ihmisvilinän keskellä.

Muutama hassu fakta tästä päivästä. Aamulla löysin keittiöstä kämppikseni antaman synttärilahjan: kahvikupin, jossa on Ranskan lipun värit. Hauskaa, sillä olen ranskalainen sielultani. Heh, tai ainakin haluan luulla niin :D Aamulla hyppäsin myös lentokoneeseen. Istumapaikalle 22, mikä tuuri hih. Ihanaa, että syntymäpäivänäni saan lähteä reissunpäälle Helsinkiin. Ensinnäkin rakastan matkustamista ja toisekseen Helsinki on minun lempikaupunkini Suomessa.

Koska on minun päiväni, kerron vähän itsestäni. Pieniä suuria asioita, jotka sattumanvaraisesti mieleeni tulee tässä hetkessä. 

Olen tyttö, joka rakastaa saada ruusuja ja kuivattaa ne kukoistuksensa jälkeen. Minulla on tähän aikaan vuodesta kasvoilla paljon pisamia. Olen lievästi kahviaddiktoitunut ja kasvissyöjä ilman fanaattisia syitä. Kirjoittelen päiväkirjaa lähes päivittäin, sillä se auttaa selvittämään ajatuksiani: muutoin ne sinkoilevat pään sisällä hallitsemattomasti. Tanssiminen on intohimoni, siihen liittyy paljon unelmia, rakkautta ja elämää. Ja Helsingissä olen muuten esimerkiksi sen takia, että huomenna pääsen tanssimaan vähän balettia.

- Jutta

Levosta käsin

Aloin lukemaan hiljattain kirjaa ”Tanssijan Talvi”, jonka on kirjoittanut ballerina Toni Bentley. Kirjassa Bentley kertoo päiväkirjamerkinnöin ajatuksistaan. Huvittavaa huomata, kuinka samankaltaisia asioita olen pohtinut ja pohdin kuin Bentley tässä kirjassa. Alla muutama ote kirjasta.

"Sitten eräänä päivänä kunnianhimoni pantiin dieetille – muu osahan minusta jo olikin. - - Suorat linjat alkoivat mutkitella. Ne mutkittelivat täysin yllättävästi. Eteenpäinmeno oli ennen tarkoittanut eteenpäinmenoa. Nyt minusta tuntuu että se merkitsee taaksepäinmenoa."

"Mutta on surullista, että minun on joka päivä epätoivoisesti tolkutettava itselleni, että tämä on tosiaan ihanaa. - - Ennen piilouduin iloisen hymyn taakse, mutta nyt kun olen kyllin vahva kantamaan masennukseni, anna sen näkyä – tai ehkei minulla ole enää voimia eikä aikaa naamiointiin."

"Hassua, miten jumaloin kaikkia noita tanssijoita, viehkeitä ja ”kauniita olentoja”, joiden vartalo ja kasvot ovat veistokselliset ja sirot, mutta se että itse olen yksi noista olennoista, ei merkitse minulle mitään."

"Minulla on vapaata kolme päivää, kaksi ilman treenejä. En enää tunne itseäni tanssijaksi. Olen hukannut ruumiini, ja siksi menin treeneihin tänään. Kuten aina, yksikin päivä ilman tanssia saa tuntemaan ettei enää olekaan tanssija. Loppujen lopuksi mistä sitä tietää ettei enää osaa tanssia ellei tanssi?"

Hey Bentley, I feel you. Ensimmäinen lomapäivä ja saan itseni kiinni murehtimasta sitä kuinka nopeasti kunto laskee kesän aikana. Tai vaikka kunto ei laskisikaan, unohdanko miten tanssia? Tai jos otan vähän rennommin, unohdanko miten paljon pidän tanssista? Unohdanko, mitä tanssi ”vaatii”?

Uskon, että tanssimaailmassa kehittyminen vaatii kurinalaisuutta ja kovaa työntekoa. Mutta pelkkä hullu treenaaminen saa aikaan lopulta loppuun palamisen. Minua on alkanut kiinnostamaan viime aikoina kovasti se, miten kehittyä oikeasti. Olin kuuntelemassa toukokuussa Samppa Jaakolan (Kärppien A-nuorten fysiikkavalmentaja) mahtavaa luentoa aiheesta ”Henkinen hyvä kunto”. Luennolla kirjoittelin pitkät muistiinpanot, mutta mieleeni jäi päällimmäisenä pyörimään eräs Jaakolan esimerkki. Aina treeneissä hän ensimmäisenä kysyy pelaajilta: mikä fiilis?

Kevään aikana havaitsin usein ristiriitaisuutta omassa ”fiiliksessäni”. Tiedostin, että olen erittäin motivoitunut treenaamaan ja tanssimaan, mutta olo oli välillä äärettömän raskas. En oikein ymmärtänyt mistä se johtui, ja puskin eteenpäin itku kurkussa. Mietin, että mikä minua oikein vaivaa: tuntui, etten voi hallita tai ymmärtää itseäni ja tunteitani. Väsymys. Tänä keväänä väsymys iski minuun kovasti. Se yllätti ja lamaannutti. Kun tosi väsy iskee, sitä vastaan ei voi taistella, siihen auttaa vain lepo.

Yritän oppia levähtämään. Haluan myös opetella mitä se on. Ymmärrän, että lepo on osa kokonaisuutta ja elämää, mutta mielestäni sen tärkeys unohtuu helposti tanssimaailmassa. Jos mietitään ihan oikeasti, niin kehitystähän tapahtuu juuri levossa. Jos ei osaa levähtää, kaikki tehty työ kääntyy itseä vastaan ja lopputulos ei ole kovin hyvä. Kesän aikana haluan antaa mahdollisuuden palautumisella ja kaikelle sille uudelle, mitä levon aikana syntyy ja kehittyy.

  

- Jutta

Kahdeksan päivää

Kahdeksan päivää koulua jäljellä. Vain kahdeksan päivää ennen kesälomaa. Kuinka nopeasti on taas vuosi mennyt, huh. Mieli karkaa haaveilemaan jo kesään ja on vaikeaa pysytellä sisällä koulurakennuksessa. Tanssia haluan, mutta koulunkäynti tökkii. Nyt alkaa nimittäin voimat loppua ja tunteet ailahdella väsymyksen vuoksi. Välillä tuntuu, että haluan vain sängynpohjalle nukkumaan ja koko maailma ahdistaa, välillä taas tuntuu että jaksan vaikka mitä ja että elämä on  i h a n a a. 

Kesän jälkeen en palaa todennäköisesti kouluun. Suunnitelmissa on lähteä vaihto-opiskelemaan Budapestiin. Tanssimaan paljon, oppimaan ja uskaltamaan. Ehkä kokeilemaan omia rajoja. Olen innoissani tästä. Tuntuu, että tällä hetkellä eniten kaipaan maisemanvaihdosta. Hyppyä tuntemattomaan, jotain uutta ja rohkeutta vaativaa. En malta odottaa, että pääsen asumaan ulkomaille, tutustumaan uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Ennen kaikkea mahtavaa päästä tanssimaan paljon, kehittymään tanssijana ja samalla ihmisenä. 

Mutta tätä ennen tiedän tarvitsevani lomaa. Kesällä aion relata oikeasti. Tehdä asioita, joista tulen onnelliseksi. Viettää paljon aikaa kavereiden kanssa ja ulkona. Kokeilla asioita, joita en kouluaikana voi tehdä. Juosta, tehdä ekstempore roadtrippejä, kokeilla vegaaniutta, valvoa liian myöhään ja nukkua pitkään. Aion myös tanssia, sopivasti ja vapaasti. Muutama kesäkurssi on jo varattu. Lisäksi olisi opinnäytetyö, jonka parissa painiskella sadepäivinä.. 

Hei kesä 2016, olethan kiva ja kuuma?!

- Jutta