Elossa jälleen

Tällä viikolla olen taas herännyt henkiin. Kolmen viikon tauon jälkeen pääsin kunnolla tanssimaan, kun osallistuin Helsingin tanssiopiston kaupunkileirille. Viisi tanssintäyteistä päivää on tuntunut niin hyvältä! Kurssilla meillä oli päivittäin lattiatankobalettia, balettia, karakteria ja kehonhuoltoa.

Intensiivikurssit ovat huikeita, sillä niissä huomaa lyhyessä ajassa kehittyvänsä. Koen, että tanssiurani aikana juuri kesäkursseilla on ollut iso merkitys oman kehittymisen kannalta. Tämäkin HTO:n kurssi inspiroi minua kovasti. Lattiotankobaletti oli valtavan vahvistavaa ja huoltavaa ja aion ehdottomasti ottaa siitä vaikutteita omaan kehonhuoltooni. Baletissa puolestaan etenimme rauhallisesti, mutta teknisesti tarkasti. Aina tekee hyvää vahvistaa ja puhdistaa omaa balettitekniikkaa! Karakteria en ole kovin paljon tanssinut aiemmin, joten karakteritunneilla opin ehkä eniten uusia asioita. Tanssimme hieman unkarilaista, venäläistä ja espanjalaista karakteritanssia. Karakteritansseissa on nimensä mukaisesti runsaasti luonnetta mukana: yksinkertaisetkin harjoitukset tehdään vahvalla eläytymisellä, mikä on hauskaa ja kokonaisvaltaista. Tämän tiiviskurssin aikana minua on huvittanut seuraava draaman kaari kehoni tuntemuksissa:

Day 1: Keho on loma tilassa, mutta valmiina treenaamaan. Tunneilla on havaittavissa yliyrittämistä ja pusertamista, kun keho etsii tuttuja liikeratoja ja tuntemuksia, tai ehkä lihaksia. Into on kova, kun saa pitkästä aikaa tanssia yksin, mutta ryhmässä, musiikin säestämänä ja opettajan ohjaamana.

Day 2: Auts, sattuu joka paikkaan kun tuli tehtyä vähän liian kovalla intensiteetillä edellispäivänä. Lihakset ovat arat ja on tarve venytellä joka välissä kroppaa auki. Huvittaa, kun kroppa tajuaa että on ollut muutama viikko lomaa tanssista.

Day 3. Keho on väsynyt ja kipeä. Miten sitä jaksaa seuraavat kaksi päivää vielä? Samalla kuitenkin huomaa, että alkaa saada taas otteen tanssista. Että tältäkö se tuntuikin.. 

Day 4. Lihaskipu on yllättäen vähentynyt paljon. Vähän vaan väsyttää. Itse asiassa on ihana tanssia kun tuntee kehon ja lihakset, mutta ei satu. Kaikki asennot löytyvät paremmin, liikkeitä voi viedä pidemmälle jne. 

Day 5. Juuri kun on päässyt vauhtiin, on jo kurssin viimeinen päivä. Ihan niin kuin ei olisi ollut lomaa välissä ollenkaan: tuttu lihasväsymyksen tunne kehossa, joka katoaa tunnilla väliaikaisesti kun musiikki ja sarja lähtee käyntiin. Pystyy keskittymään vain tanssiin ja unohtaa, että tanssisalin ulkopuolellakin on elämää. 

Kun pitkästä aikaa pääsee tanssimaan, alkaa melkein itkettää plié sarjan aikana tai port de bras:ta tehdessä. Tauko tanssista tekee todella hyvää, sillä se muun muassa auttaa tajuamaan kuinka paljon sitä rakastaa. Tanssin tarvetta ei voi täysin selittää, sen voi vain kokea. Kuinka ihanaa on, kun...

...tuntee kehon olevan luotu luomaan liikettä. 

...pyrkii keholla kohti äärirajoja.

...ilmaisee itseään pelkällä liikkeellä, ei sanoilla. 

...yllättää itsensä ja löytää uusia puolia tanssijana.  

...oma keho ja liike sulautuu musiikkiin.

Haluan säilyttää tanssimisen lahjana ja kohdella sitä hyvin. Haluan arvostaa sitä, että rakastan tanssia ja että minulla on tarve tanssia. Haluan kehittyä, viettää aikaa tanssisalissa, miettiä, yrittää ja yrittää uudestaan, itkeä ja nauraa, keskittyä, hyväksyä ja mennä eteenpäin.. Ei siksi, että minusta pitäisi tulla jotain, vaan siksi että mä vaan tykkään tanssia niin älyttömän paljon. 

- Jutta