sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Hei Helsinki

Dear Helsinki, thank you for being so nice to me. Niin kauan kuin muistan, Helsinki on ollut minun lempikaupunkini. Se on tarpeeksi iso, monipuolinen, kaunis, sieltä on helppo kulkea joka paikkaan ja siellä on riittävästi mahdollisuuksia. Helsingistä on aina vähän haikeaa lähteä pois ja haaveeni on, että joku päivä voisin asua Helsingissä.




Neljän päivän Helsingin matkan aikana osallistuin Ballet Finland:n järjestämälle kurssille ”pilateksen hyödyt balettiin”. Pidin kurssista kovasti ja innostuin valtavasti saadessani uusia näkökulmia omaan tanssimiseen. Pilatestunnilla löysin uusia lihaksia ja ymmärsin paremmin mitä aktiivinen rentous tarkoittaa. Balettitunneilla puolestaan keskityimme pilateksessa työstettyihin asioihin. Oli muuten ihanaa tehdä balettitunti heti pilateksen jälkeen, sillä keho oli sisäisesti superlämmin. Balettitunnilla sarjojen liikekieli oli hieman erilainen mihin olin tottunut: tanssillisempi, ”irrottelevampi” ja liikkuvampi. Ensimmäisenä päivänä tuntui, että en osaa mitään, mutta se teki niin hyvää! Olen juuri kaivannut uusia näkökulmia ja lähestymistapoja balettiin, joten oli mahtavaa käydä tällä antoisalla Ballet Finland:n kurssilla.

Onnekseni pääsin myös katsomaan Helsingin kansainvälisiä balettikilpailuja (http://ibchelsinki.fi/). Kävin katsomassa kisojen finaalin ja gaalan. Liput olivat vähän kalliit, mutta kokemuksen arvoiset! Niin uskomattoman upeita tanssijoita ja tansseja, että noin kolmen tunnin istuminen ja katsominen Oopperan katsomossa kului heittämällä. Ja täytyy myös sanoa, että ”Jane Erkko Grand Prix” palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Minulle vaikuttavin kilpailunumero oli kyseisen palkinnon voittajan ja hänen parinsa esittämä nykytanssiteos: http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2016/06/01/helsingin-kansainvalinen-balettikilpailu-2016-finaali-2-helsinki-international

En ole ennen ollut katsomassa balettikilpailuita, eikä se oikeastaan katsojan näkökulmasta eronnut juurikaan ”normaalista” esityksestä. Vaikka jokainen tanssi oli äärimmäisen taidokas, oli yllättävän monessa esityksessä havaittavissa hermostuneisuutta ja kömmähdyksiä. Joku on joskus sanonut, että virhe ei haittaa mitään, mutta se mitä virheen jälkeen tapahtuu, merkitsee paljon. Täydellistä tanssijaa tai tanssia ei ole olemassa, mutta kuka pystyy luomaan täydellisyyden illuusion onkin eri asia. Silloin pienet kömmähdykset eivät näy yleisölle asti. Helsingin Kansainvälisillä balettikilpailuilla oli muuten maailman paras teema tänä vuonna: "Turning every participant into a winner". Toivon todella, että tämä ajatus on saavuttanut jokaisen kilpailuihin osallistujan.

- Jutta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti