Dear Helsinki, thank you for being so nice to me. Niin kauan kuin muistan,
Helsinki on ollut minun lempikaupunkini. Se on tarpeeksi iso, monipuolinen,
kaunis, sieltä on helppo kulkea joka paikkaan ja siellä on riittävästi
mahdollisuuksia. Helsingistä on aina vähän haikeaa lähteä pois ja haaveeni on,
että joku päivä voisin asua Helsingissä.
Neljän päivän Helsingin matkan aikana osallistuin Ballet
Finland:n järjestämälle kurssille ”pilateksen hyödyt balettiin”. Pidin
kurssista kovasti ja innostuin valtavasti saadessani uusia näkökulmia omaan
tanssimiseen. Pilatestunnilla löysin uusia lihaksia ja ymmärsin paremmin mitä
aktiivinen rentous tarkoittaa. Balettitunneilla puolestaan keskityimme
pilateksessa työstettyihin asioihin. Oli muuten ihanaa tehdä balettitunti heti
pilateksen jälkeen, sillä keho oli sisäisesti superlämmin. Balettitunnilla
sarjojen liikekieli oli hieman erilainen mihin olin tottunut: tanssillisempi,
”irrottelevampi” ja liikkuvampi. Ensimmäisenä päivänä tuntui, että en osaa
mitään, mutta se teki niin hyvää! Olen juuri kaivannut uusia näkökulmia ja
lähestymistapoja balettiin, joten oli mahtavaa käydä tällä antoisalla Ballet
Finland:n kurssilla.
Onnekseni pääsin myös katsomaan Helsingin kansainvälisiä balettikilpailuja
(http://ibchelsinki.fi/). Kävin katsomassa
kisojen finaalin ja gaalan. Liput olivat vähän kalliit, mutta kokemuksen
arvoiset! Niin uskomattoman upeita tanssijoita ja tansseja, että noin kolmen
tunnin istuminen ja katsominen Oopperan katsomossa kului heittämällä. Ja täytyy
myös sanoa, että ”Jane Erkko Grand Prix” palkinto meni oikeaan osoitteeseen.
Minulle vaikuttavin kilpailunumero oli kyseisen palkinnon voittajan ja hänen parinsa
esittämä nykytanssiteos: http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2016/06/01/helsingin-kansainvalinen-balettikilpailu-2016-finaali-2-helsinki-international
En ole ennen ollut katsomassa balettikilpailuita, eikä se
oikeastaan katsojan näkökulmasta eronnut juurikaan ”normaalista”
esityksestä. Vaikka jokainen tanssi oli äärimmäisen taidokas, oli yllättävän
monessa esityksessä havaittavissa hermostuneisuutta ja kömmähdyksiä. Joku on
joskus sanonut, että virhe ei haittaa mitään, mutta se mitä virheen jälkeen
tapahtuu, merkitsee paljon. Täydellistä tanssijaa tai tanssia ei ole olemassa,
mutta kuka pystyy luomaan täydellisyyden illuusion onkin eri asia. Silloin
pienet kömmähdykset eivät näy yleisölle asti. Helsingin Kansainvälisillä
balettikilpailuilla oli muuten maailman paras teema tänä vuonna: "Turning every participant into a winner". Toivon todella, että tämä ajatus on saavuttanut jokaisen kilpailuihin osallistujan.
- Jutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti